Kirjan kuulumisia
6 vuotta sitten


jo tarpeeksi dramaattinen; Poika valitti heti herätessä päänsärkyä ja pian myös pahoinvointia. Hetken siinä yritin toimia normaalisti, josko se olisi vaan väsymystä, mutta ei. Päädyin soittamaan miehelle, joka oli aloittanut aamuvuoron jo ennen heräämistämme. Mies tuli kotiin, koska minulla oli tuo hoito klo 9 aamulla ja sen jälkeen kurssin loppujutut, kuten todistusten jako. Samaan putkeen tuli hoidettua sitten Työkkärikäyntikin. Pojan päänsärky ja sitämyöden pahoinvointi ja oksentelu onneksi loppuivat aamupäivän aikana. Migreenityyppiseltä vaikuttaa :/
Kuusivuotiaalle on luvassa lasten animaatiopaja heti huomiselle, nukketeatteri vierailee päiväkodissa tiistaina ja viikonloppuna on eskarikaverin synttärit. Ja tänään isä ja poika aloittivat pulkkakauden :)

..ja niin katosi taas näkösältä se viitosella alkava lukukin :P No, pakko on myöntää, että olen koko viikon syönyt isoja annoksia ja perjantainahan lipsuin ihan kunnolla... Ensi viikolla pitää sitten "vähän" tarkemmin katsoa, mitä tuosta luukusta tungen sisään. Ja liikkuminenkin olisi suotavaa. Niin ja se päivän ikä oli 41 - kovassa nousussa siis sekin.
Kiva reissu oli ja samalla käytiin tankkaamassa rasvaa ja sokeria Pizza Hut:issa. Meidän aikuisten pizzat olivat kyllä niin pieniä, että ei tehnyt tiukkaakkaan syödä alkupalaa ja jälkiruokajäätelöä. Menuumme kuuluneet pizzat olivat korkeintaan saman kokoiset kuin kuusivuotiaan lastenpizza..

Päivän punnitustulos ei ole se vitsi, vaikka naurettava onkin. Varsinainen vitsi löytyy siis Wii-Fit -ikä kuvasta sen alla XD
ettei auringolla ollut mitään tekemistä kypsymisessä - mutta eivät ne kyllä olleet yhtään talvisia lentotomaatteja maukkaampia. Turhan myöhään keräsin vielä muutaman tertun sisään ja sittenhän pakkanen teki selvää koko tomaattipuskista.
Ensin kerron tomaattikuulumiset; Useampi raakile on jo lentänyt roskiin kun alkoivat muumioitua, mutta pieni lämmön lisäys keittiössä taisi muuttaa tilanteen kun peräti kaksi isoa tomaattia on alkanut ykskaks reilusti punertaa. Kypsytystavalla ei näyttäisi olevan tässä suurta merkitystä, sillä katossa roikkunut tomaatti on itseasiassa hieman punaisempi kuin tuo alunperin omenan seurassa keittiöpyyhkeen alla kypsytetty tomsku etualalla. Pyyhkeen sisällä tomaatit ovat kyllä säilyneet paremmin eli katossa roikkuneet ovat pilaantuneet nopeammin - johtuneekohan siitä, että ovat alttiina banaanikärpäsille - vaiko siitä, että pääsevät kuivahtamaan. Vaiko vähän molemmista.
Mies tuossa yhtenä päivänä tiedusteli, että joko pian tiedetään onko nämä hoidot purreet. Hyvä kysymys! Hoitovasteesta kyseli Kirurgin lääkärikin ja eipä tuohon osaa itsekään muuta sanoa, kuin että kaiketi tässä nyt luotetaan Herceptinin ja antihormoonien pitävän sen pirulaisen kurissa. Ilmeisesti tämä mun kasvaintyyppini ei todellakaan hevin kuvissa näy, kun mitään kuvauksia ei ole luvassa. Tammikuussa on seuraava lääkärikäynti, josko sitä sitten kyselisi. Nyt pitää vaan luottaa siihen, että homma on hoidossa. Opetella sitä tässä&nyt-elämää, jota voi Sannan blogista ihastella ;) Eihän tässä elämässä ole kellään mitään takeita..
Ei tarvinnut tällä kertaa vedota siihen pienenpieneen kapistukseen, joka perjantaina laitettiin ;) WiiFit-ikä oli tänään 43 eli -2 vuotta - ei kai se ole paha näin hoitoputken päätteeksi.. Mies sai iäksi 34 eli -11 vuotta ja on siis loistavassa kunnossa :) Myös miehen painonkehitys on parempi kuin omani, eli toista kiloa oli vähemmän kuin edellisessä punnituksessa. Pientä ruokaremonttia ollaan tässä koko perheelle yritetty, eli hieman vähennetty pastaa, riisiä ja pottua, joita on korvattu välillä salaatin syönnillä. Mutta kyllä se paino Wiinkin mukaan voi päivän mittaan vaihdella sen +-1 kilon verran, eikä tämäkään punnitus tapahtunut samaan kellonaikaan kuin edellinen..
Onneksi lääkäriaikani oli vasta säteiden jälkeen ja onneksi hoitaja lykkäsi käteeni oman kansioni ja neuvoi odottamaan lääkäriä siinä käytävällä - olin nimittäin täysin unohtanut laittaa tuon lääkäriajan itselleni kalenteriin ja/tai puhelimeen muistiin.. Nyt kun on perjantaille varattu tuo laskimoportinlaitto ja torstaiksi on varattu viimeinen sädehoito, sain lääkärin luvan vaatia pääsyä toiselle koneelle, jos tällä viikolla kone tekee tepposet. Portinlaiton jälkeen ei säteitä voida jatkaa ainakaan heti, joten ne pitää saada nyt aikataulussa. Ja niinkuin aina, hyvältä näyttää tämä grillattu arpi ;) Rintavarustukseni kun on siinä määrin vaatimaton, että sitä on ihasteltu vasta ablaation jälkeen..
WiiVitt.. eiku WiiFittihän se kertoo ja muistaa sekä painon että BMI:n. Alun kaksi juuri minulle valittua testiä (Stillness ja Agility) antoivat fyysiseksi iäkseni tänään neljäkymmentä. Ja kaikki muut jumpat jäi taas yllättäen tekemättäkin.. Pudotettavaa siis löytyy ja viimeaikoina on taas herkut houkuttaneet ja niitä on syöty.. Tavoitteeksi voisin ottaa sen, ettei näkymässä olisi ainakaan plussaa... Paineetkin tuli tänään mitattua kuukauden tauon jälkeen ja muutosta huippulukemiin on tapahtunut. Tosin aika vaihtelevia on nuo aikaisemmat mittauksetkin olleet. Nyt sain lukemat 115/78 ja pulssi oli 76. Kamalimmasta päästä mittaamani lukemat ovat 132/90 ja 94, jotka olen mitannut 22.8. illalla. Silloin on tosin vasta kolmisen viikkoa kulunut viimeisestä CEF:fistä ja koko seitsemän sytostaatin ja kolmen Herkun "kuurista" ja reilut kaksi viikkoa sydämen gammakuvauksesta. Ihan en vielä kuvan brunettea muistuta harmaassa siilissäni, harvoine kulmakarvoineni ja haaleine ripsentynkineni. Wiin pääkäyttäjä on vaan saanut jo tarpeekseen kaljusta kuvatuksesta ;) Voimaannuttavaa viikonloppua kaikille!
Isoimmat tomaatit on nyt kerätty ja pari terttua laitoin roikkumaan katossa valmiina olleisiin koukkuihin ja pari terttua kääräsin keittiöpyyhkeen sisään. Nähtäväksi jää, tuleeko niistä kypsiä vaiko mätiä tomaatteja..
Kuten arvelinkin, jäi itsekasvatettujen tomaattien istutus kunnon syvään multaan niin myöhäiseksi etteivät tomaatit ehdi kypsyä.. Paljon olisi komeita raakileita ja kukkiakin vielä... Takaraivossa kolkuttaa ajatus, että tomaatit voisi kerätä terttuina ja kypsyttää sisällä - olisiko kellään kokemusta tai tietoa aiheesta..? Jos nyt edes ehdin ennenkuin yöpakkaset tekee niistä selvää..


Eilen siis raahauduttiin "mielenosoituksessa rintasyöpää vastaan" ja toivottavasti siitä oli apua ;) Juuh, tälläisen määritelmän oli Anitta kuullut jonkun miehen suusta, kun häneltä oli kysytty mikä ihme tuo Roosa nauha -kävely oikein on.. Ja laahustamisen päälle käytiin syömässä ja turisemassa omalla pikku porukallamme. Kiitokset vielä kerran kaikille - kiva oli nähdä :) Ja Sannan kanssa suunniteltiin, että pitäisi järkätä pikkujoulut seuraavaksi.
Kuusivuotias otti eilen varsin onnistuneen kuvan mamman sängestä, kun vähän opasti. Nyt näin itsekkin ensimmäistä kertaa, miltä tuo takaraivo oikeasti näyttää. Alempi kuva antaa hiukan osviittaa tilanteesta ennen sunnuntaista ajelua. Suht pitkiäkin hiuksia päässä oli, mutta melkoisen harvassa, varsinkin ohimoilla. Ja "takkuunkin" nuo menivät - sellaisiksi epämääräisiksi möykyiksi nukkuessa tai muuten pitkään makoillessa, kuten Meilahdessa. Siis aika säälittävä näky..
..tai sitten ei. "Vaikka tutkimuksessa ei paljastuisikaan mitään vakavaa syytä oireille, ei se ole turha, jos potilas saa sillä mielenrauhan." - Tämä on kyllä niin tosi. Nyt on sitten ainakin poissuljettu tuo keuhkoembolia ja hyvä niin! Koska ahdistuksen aiheuttaja ei selvinnyt, sain reseptin keuhkoputkia laajentavaan lääkkeeseen, kun sitä pyysin. Jäin tuota Tyroksiinilääkitystä ja sen yhteyttä tähän ahdistukseen miettimään ja kun tuosta lepopulssistakin tuli tällä reissulla sanomista, päätin nyt ensin tiputtaa Tyroksiiniannosta murusen. Jos se ei helpota oloa, niin haen tuon hengitettävän lääkkeen. Siinä kun vaan on se riski, että sekin laittaa tykyttelemään..
Sydämen pumppausvoima on noin 50 prossaa, eikä lääkärin mielestä selitä tätä hengenahdistusta. Lääkäri mittasi ihka uusilla laitteella tuon neljään kertaan ja kolmesti tuo oli vähän yli sen 50 ja kerran jäi alle. Ja minä muistan vaan sen, että se jäi alle.. Huone oli täynnä väkeä, eikä mitään keskustelua aiheesta onnistunut käymään - juuri tuon verran ehdin kysästä..
Sain vinkin Etelä-Suomen Syöpäyhdistyksen vesijumppiin ilmoittautumisesta ja ilmoittauduin rohkeasti mukaan. Toivottavasti keuhkot toimivat kunnolla jo ennen jumpan alkua.
Pikku lahjuksella (jäde) alkoi ensimmäinen eskariaamu reippaasti ja nyt on meidän poika sitten eskarissa. Ja tästä alkaen yritämme tosissamme päästä rytmiin ja viedä poika paikalle jo aamiaisaikaan. Toistaiseksi niin on käynyt vain pakon edessä.. Mutta iskäpä oli niin reipas, että lähti polkemaan pojan kanssa yövuoron päälle sinne eskariin ja näinpä oli poitsu siellä jo aamupalalla :)
Tässä taas tätä epäesteettistä matskua ;) Ampparit ovat siirtyneet viereiseen omenaan - kuka sitä nyt mätää omenaa söisi..
...uhkaa jäädä heikoksi, vaikka niitä aluksi oli puussa todella hyvin.Valtavat määrät on tippuneet tän pitkän kuivuuden vuoksi maahan ja loput on rupisia tai valmiiksi syötyjä. Ampparitkin tuppaa aloittamaan jatkuvasti uusia omenoita :/ Olen aikaisemmin kyllä sietänyt amppareita ja ymmärtänyt niiden tarpeellisuuden puutarhassa - mutta nyt kyllä hiotaan sotasuunnitelmaa pesien torjumiseksi ensi keväänä..