Kevyt puuterointi..

...ja eiku juhlimaan..?!

Tähän tyyliin kukkii koko pää ja hyvin pitkälti myös koko ylävartaloni tällä hetkellä. Aika hemaisevia, eikös?

Pateilla

Voihan tästäkin löytää jotain positiivista, nimittäin ajoitus olisi voinut olla huonompikin - kiva, ettei tämä paisetauti ehtinyt iskeä ennen kevätjuhlia :) Nyt olen jo toista vuorokautta kipeillä pateilla ja niinpä jätän kyllä väliin huomiseksi luvassa olleen tyttöjenillan. Tähän verrattuna nykyinen normi kekkoslookkinikin tuntuu jo lähes naiselliselta ;) Hyvä jos pojan natsakokeeseen ilkeän lähteä.. Ehkä, kunhan pysyttelen visusti kameran takana piilossa ;) Jostain syystä elimistöni huusi eilen pizzaa ja sitähän oli sitten saatava. Vaikka ei se kyllä edes maistunut.. En yleensä edes himoitse pizzaa, vaan otan mielummin falafelin, jos pizzeriaan joudun.

Aamulla uni maittoi niin hyvin sekä äidille että pojalle, että tuli aloitettua viikonloppu vähän aikaisemmin. Pojalla olikin eilen melkoinen retkipäivä, kun kävivät päiväkotiryhmän kanssa kokopäiväretkellä Korkeasaaressa. Olivat peräti kävelleet Kulosaaresta sinne ja takaisin, ja ehtivät hädintuskin ottamaan pienet iltapäivätirsat kun jo haettiin pois. Ja sitten äiti vielä raahasi pojan uudelle kävelyreissulle Honkanummen hautausmaalle, josta kotiuduttiin juuri iltapalalle. Joka sekin oli melko myöhäinen.

Keskiviikkona oli mukava yllätys, kun sukulaistyttö kävi iltasella pelaamassa vähän Wiitä poitsun kanssa ja sepä olikin hyvä syy syödä jäätelöä iltapalaksi ;)

Viikonlopuksi saisi mielellään vähän taas lämmetä ja sitä aurinkoakin olisi kiva taas nähdä.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Tadaa...

Tässä se luvattu myssykuva nyt on. Tykkään väristä ja mallista tosipaljon, vaikka tuo päänahka vähän sieltä paistaakin ;)

Oma myssykudelmani jäi viittä vaille valmiina odottelemaan uutta inspiraatiota, kun totesin langan kesäkäyttöön vähän turhan paksuksi. Ostin tietenkin kauneimman langan ja sitten etsin vasta ohjeita ;) Ehkä sitten syssymmällä.. Onneksi kuitenkin on ahkeria ja mukavia ihmisiä, jotka ovat saaneet mielettömän määrän myssyjä, hattuja ja huiveja jakoon :) Suuret kiitokset heille kaikille sekä kaikille organisaattoreille, jotka ovat myssyt keränneet ja toimittaneet tarvitsijoille!

Päiväkodin kevätjuhla oli ihana ja niin sanoivat myös "vara-isovanhemmat", jotka onnistuimme saamaan viimetipassa mukaan ja matkaan :) Oma poikakin suoriutui juontajan tehtävästään oikein hienosti. Siis muidenkin mielestä kun äidin ja isän ;) Kaikki lapset pienimmästä suurimpaan olivat esityksessä mukana - ja kokonaisuus eteni uskomattoman hyvin saman teeman (Matkustan ympäri maailman) ympärillä läpi koko juhlan! Varsinaisia organisaattoreita pitää päiväkodin henkilökunnankin olla. Ja nuorisotila, jossa juhla pidettiin sisälsi oikean näyttämön ja porrastetun katsomon, josta käsin tälläinen hukkapätkäkin näki ja sai jopa otetuksi muutaman kelvollisen kuvan - kunhan otti kortin täyteen.. Olenpahan vaan vähän arka laittamaan niitä nettiin (varsinkin näin avoimeen blogiin), vaikka mieli tekisi...

Tänä aamuna sain kuin sainkin nukuttua ihan kohtuulliseen aikaan asti. Herätys uhkasi jo 02.20 mutta sainpas unenpäästä uudelleen kiinni, mies keitti aamukahvit töistä tullessaan ja aamukin oli niin kaunis ja aurinkoinen!

Aikainen lintu..

...ehkä madon nappaa, mutta kortisonitäti taitaa napata päikkärit tänään. Eli vanhalla kaavalla on menty ja herätys tuli vähän ennen kolmea, kuusivuotiaan kaivautuessa kainaloon. Toinen meistä nukahti uudelleen ja se en ollut minä. Nautiskelin siinä puolisen tuntia toisen tuhinasta ja läheisyydestä - ja lähdin vatsansuojalääkkeen ottoon. Nyt on jo juotu kuppikaupalla kahvia ja pian voi alkaa herätellä poikaakin.

Naama punottaa juhlan kunniaksi, mutta (kopkop) vielä ei ole paiseita noussut. Se oli siis viimeinen Herceptin+Taxotere -tiputus eilen. Näillä näkymin. Toivottavasti. Ja sain nyt CEF-lappuset, joista selvisi, että kortisonia on kuin onkin hyvä olla varalla. Tai oikeastaan tämä selvisi jo "Sanin blogista".

Kynsissä on jonkinverran muutoksia ja varpaankynsissä mahdollisia repeytymisvaarojakin. Lakkaa, lakkaa, enemmän lakkaa. Kulmakarvat on mulla ennestäänkin luokkaa yksi_risti_kaksi ja nyt on oikea kulmakarva ohut katkoviiva tyyliin - -. Mieli tekisi ajella nekin vähät höylällä, mutta tyydyin toistaiseksi leikkaamaan vähän pituutta - kun nuo vähälukuiset karvat ovat kyllä pitkiä ja sojottivat kivasti kaikki eri suuntaan.. Sammas on sitten ilmeisesti päässyt kielen päälle ja olen ehkä jopa onnistunut tartuttamaan sen ainakin poitsulle :/ Ja nyt otetaan sitten yhdessä puolukka- ja sitruunamehua. Poika ei niin kovin mielellään... Kieli on siis välillä kipeä ja punainen kärjestä. Ensin luulin purreeni kieltä yöllä, mutta kyllä tämä nyt vissiin sammasta on, kun taas pyrkii uusimaan. Makuhäiriöitäkin on, mutta aika lieviä - mikään ei ole jäänyt niiden vuoksi syömättä, onpahan vaan ollut maku hukassa. Olenkin suunnilleen aina sanonut, että pitää olla kuolemantauti, että vaikuttaa mun syömisiini, jos sittenkään... No, ehkä se CEF sitten hoitaa sen puolen ja syöminen ei onnistu ja meinaa jopa unohtua....

Ja miten ihmeessä olen unohtanut (sytopää?) tänne hehkuttaa, että eilen osastolle mennessäni oli huoneiden oviin hienosti laitettu sytomyssyt esille ja minun huoneeni oveen oli laitettu upea vihreä kudottu, koristereunainen päähine, jonka olin Sannan blogista bongannut jo helmikuussa! Voitteko uskoa?! Ja Sannan suosituksesta laitankin tällä viikolla loton vetämään ;) Kuva tästä ihanasta lahjasta tullee jossain vaiheessa tännekkin. Kiitos kaikille ahkeroineille ja myssyjä, hattuja ja huiveja lahjoittaneille ♥ Siellä kuuli kyllä muidenkin iloisia kommentteja, että ihanko lahjaksi saamme..?!

No nyt on mies palannut yötöistä ja poika herännyt itsekseen. Ja päiväkin on alkanut mukavan valoisana. Kivaa päivää kaikille!

Kasvun ihme

Tämä ensimmäinen kuva on jo jokusen päivän vanha tilanne. Rakastan herneitä ja niiden alut ovat ihanan elinvoimaisen näköisiä. Kun useimmat muut lähtevät hentoina kasvuun, näyttävät nämä heti niin vahvoilta ja "elämänhaluisilta".

Ja herneet myös kasvavat ihan silmissä.

Ahomansikat on tuotu pihaan parvekkeen kautta ja nyt niitä on siellä sun täällä. Harvoin vaan päästään mansikoita itse maistamaan, kun niitä ei suojata verkoin...

Onko järkee vai ei..?

Kävin tänään hakemassa lisää kortisonia, kun tämä yksi ylimääräinen Taxotere teki sen, että 100 kappaleen purkista jäikin nyt uupumaan 20 kpl. Ja tein jotain täysin järjenvastaista; Otin toiset 100 kpl, vaikka myös 30 kappaleen pakkauksia olisi ollut. Miksikö - siksi, että pienestä pakkauksesta en olisi saanut edes uudella KELA-kortillani korvausta, vaan se olisi maksanut 17 euroa, kun tämä isompi satsi maksoi korvausten jälkeen noin 3 euroa! Nyt siis (toivottavasti) palautan apteekkiin aikanaan vanhentuneet 80 nappia, kymmenen sijaan...

Yhdeltä ikävyydeltä pelastuin tässä pari päivää sitten aikas täpärästi. Vedin terassilta vanhan nahkahanskan käteeni ennen puutarhahommiin ryhtymistä ja olin aikeissa laittaa myös toisen käteeni, kun aloin kuunnella surinaa tai pörinää - tuleeko se kaukaa vai läheltä, mikä se on.. Ja siinä hetken aikailtuani tuli hanskasta tokkurainen pullea amppari ja lensi matkoihinsa. Nyt olen muistanut tarkastaa hanskat ennen kuin laitan ne käteeni ;)

Nyt on parasta painua pehkuihin, kun on aamusta meno labraan ja siinä mennessä vietävä poitsu päiväkotiin. On tullut pidettyä poikaa kotona pari päivää tässä, että on saatu aamulla nukkua pitkään, kun oli myöhäinen iltameno Lintsin sirkuskoulun esitykseen eilen.

Toiveissa olisi, että kesäkelit jatkuisi vielä. Ja jos ne ei jatku, niin toivottavasti sitten saan jotain aikaiseksi täällä sisällä..

Kesä :)

Kyllä se kesä alkoi lopulta ihan vauhdilla - yht'äkkiä sai keventää vaatetusta ihan reippaasti ja terassikausi tuli aloitettua. Grillikausi avattaneen viikonloppuna. Lierihattu olisi vissiin hyvä hankkia ainakin omassa pihassa käytettäväksi. Toistaiseksi voisin kokeilla pojan cowboy-hattua, jos saan.. Merirosmolook voisi mennä jo vähän överiksi..?

Eilen laitettiin muutama esikasvatusvihanneksen siemen multiin ja tänään voisi kylvää muutaman kukan. Tomaattia, hernettä, salaattia ja porkkanaa tuli nyt laitettua. Ryytimaata ei meillä ole ainakaan vielä, saati kasvihuonetta. Saavat paremman puutteessa kasvaa isoissa ruukuissa.

Niin ihanalta kun aurinko tuntuukin, vaikuttaisi allergiaoireeni vahvistuneen, enkä ole muistanut kysellä lääkäriltä ennakkoon allergialääkityksen käyttöönotosta. Nenä vuosi eilen ulkona ollessa koko ajan ja silmät on muutenkin kuivat ja nyt kutisivat ja luomet turposivat. Se vähän verotti nautintoa ja vähensi liiallisen auringossa oleskelun riskiä. Nyt siis lymyilen täällä sisällä ja jatkan pojan seurana ulkoilua iltapäivällä kun mies lähtee iltavuoroon. Mamma se täällä toivoo parasta, että isän ja pojan pyöräretki menisi taas hyvin.

Kyselin tässä yhtenä iltana nukkumaan mennessä pojan fiiliksiä mm. siitä, että olen kalju. Se hävettää poikaa, luonnollisesti. (Silti olen laiskistunut pääni piilottamisessa..) Kysyin, puhutaanko kaljustani päiväkodissa ja poika vastasi, että kaikki muut paitsi paras kaverinsa kiusaa ja lällättää. Että kerääntyvät ympärille, pyörivät ympäri ja lällättävät että "sun äitis on kalju..." Minä sitten järkyttyneenä kysymään, että ovatko "opet" nähneet? Ja siihen poika, että kai ne nyt näkee kun ne on siinä ringissä mukana. Sitten alkoi jo vähän helpottaa - se oli hiukan liian paksua jo... Poitsun mielestä se oli hyvä vitsi ;) Ja tarkemman keskustelun jälkeen jäin siihen käsitykseen, ettei lapsista kukaan tiedä tai ole ainakaan ottanut puheeksi tätä kaljuasiaa. Poika oletti, etteivät "opetkaan" tiedä, mutta kerroin, että kyllä he tietävät. Mistä näitä juttuja tulee... Ja sitten tuli ilmi yksi asia, jonka toivottavasti sain nyt selitettyä pois pojan huolien listalta; Meillähän myös mies on kalju ja poika on murehtinut itsekseen, että onkohan isälläkin syöpä :(

Aurinkoista ja mukavaa viikonloppua kaikille!

Haikeutta

Kevät on aina vahvaa muutoksen aikaa ja heräämisiä. Tämä kevät on monella tapaa kuitenkin erilainen aikaisempiin verrattuna. Kesä tulee menemään hoitojen rytmissä ja niiden ehdoilla, joten mitään matkasuunnitelmia ei tässä tule tehtyä. Vaikkakin juuri ennen tätä löydöstä oli ajatuksena lähteä sukuloimaan vähintään pariksi viikoksi Englantiin. Toivottavasti yhteisiä kesiä on vielä edessäpäin, läjäpäin..

Kuten varmaankin kaikkien kuusivuotiaiden äidit, on haikeaa nähdä kun "oma vauva" alkaa olla jo iso ja taidot karttuvat silmissä. Kun viime kesänä otettiin apupyörät väkisin pois poitsun fillarista, niin nyt poika ajeli uuden ison pyöränsä hienosti kaupasta kotiin ja on aloittanut pyöräretket isänsä kanssa. Samalla sitä on tietenkin tosi onnellinen, että on saanut nähdä nämä suuret askeleet, kun tilanne on mikä on ja näitä huonoja uutisia syöpärintamalta nyt kuuluu. Ja sitä on onnellinen siitä, että lapsi on niin monessa suhteessa jo iso ja reipas.

Ei, en ole luovuttamassa, mutta matalapainetta on kyllä havaittavissa. Eiköhän se tästä, nyt on vaan tälläinen hetki.

Äitienpäivä

Maanantaina oli siis toinen Herceptin+Taxotere -tiputus. Tällä kierroksella onkin sitten luustossa kolotellut aikas reilusti ja sitä lämpöäkin on tullut taas mittailtua. Niinpä sitten kävi, ettei osunut emännällä kunto ihan kohdalleen kun olisi eilen päässyt tuulettumaan kahdenkesken miehen kanssa. Liput olin hankkinut jo helmikuun alussa ja tieto hoitojen alkamisestakin tuli vasta maaliskuun alussa, joten ihan riskillähän ne tuli hankittua. Mutta onneksi bändi oli kuulemma loistavaa nähtävää ja poitsulla oli tosi mukavaa yökylässä, jota ei enää raatsittu perua vaikka kotiin jäinkin. Kotona oli siis aamupäivästä kaksi hyväntuulista kahvinkeittäjää :)

Hiljainen hetki tuli aivan luonnostaan tässä, kun olo Leen@n kotiin pääsyn jälkeen on ollut alamaissa. Surullisia uutisia on ollut täällä verkossa muitakin tällä viikolla. Vieläkin on oikeastaan sanat hukassa. Äitienpäivä osuu joissakin perheissä todella arkaan paikkaan, joissakin perheissä se muistuttaa aina pahimmasta mahdollisesta.

Haaste!

Tässä olisi tärkeä haaste ja vähän motivaatiotakin verenluovutukseen - mahdollisille terveille lukijoille ;)

Sannan innoittamana

Tämän ammatinvalintatestin perusteella voit tutkia omia mielenkiinnon kohteitasi. Testi perustuu väljästi amerikkalaisen psykologin John Hollandin teoriaan eri ihmistyypeistä. Kyseessä on itsearviointitehtävä, jossa sinun tulee vastata ohjelmassa esitettäviin kysymyksiin. Vastausten perusteella ohjelma laskee sinulle suuntautumistyypit. Jokaisesta tyypistä ja tyyppiyhdistelmästä ohjelma listaa myös tyypille hyvin soveltuvia aloja ja tehtäviä.
Muista kuitenkin:• Hollandin testi on vain yksi tapa luokitella kiinnostuksen kohtaita. Testi ei siis kerro mitään "yhtä ainoaa totuutta". Jokin toinen testi voi painottaa eri asioita ja antaa siten toisenlaisia tuloksia.• Tulokset perustuvat omiin arvioihisi, joten ne ovat sitä luotettavampia mitä harkitummin vastaat kysymyksiin. Mielipiteesi voivat kuitenkin ajan myötä muuttua, jolloin tuloskin muuttuu. Tulosta voidaan pitää siis vain viitteellisenä ja se kuvastaa tämänhetkistä tilannettasi.• Harvat ihmiset kuuluvat vain yhteen tyyppiin. Useimmissa ihmisissä on monen tyypin piirteitä.

Tuloksesi:
Sosiaalinen
38%
Tieteellinen
21%
Systemaattinen
38%
Yrittävä
7%
Taiteellinen
60%
Käytännöllinen
15%

Vastauksiesi perusteella olet taiteellinen ja sosiaalinen. Alle on listattu joukko ammatteja, joissa voit parhaiten hyödyntää näitä ominaisuuksia. Tarkemmat kuvaukset eri ammateista ja niihin kouluttautumisesta löydät ammattinetti.fi:stä.

Näyttelijä
Tanssinopettaja
Tulkki
Kuvaamataidon opettaja
Kirjailija
Muusikko
Mainospiirtäjä
Kapellimestari
Muotisuunnittelija
Mainostekstien kirjoittaja
Kuvataiteilija
Säveltäjä
Toimittaja

Kaikkia musiikkiin liittyviä ammatteja listassani kyllä ihmettelen, kun en ollut niistä ollenkaan kiinnostunut - koskapa en ole vähimmässäkään määrin musikaalinen tai harrastanut mitään musiikkiin liittyvää. Ellei ala-asteen nokkahuilukokeiluja lasketa ;)

Ei Taxo vaan docetakseli

Tänään siis oli toinen tiputus yhdistelmällä Taxotere+Herceptin. Opin tänään sitten sellaisenkin asian, ettei Taxotereä sovi kutsua Taxoksi, koska joku taxo-alkuinenkin sytostaatti on olemassa. Toivottavasti en ole ketään johtanut tällä harhaan... Tiputus meni hyvin, eikä pikku lämpöilyt (max 37,2 eilen ja 37,1 juuri ennen hoitoa) estäneet hoitoa :) Sellaiseenkin tänään törmäsin, että eri hoitajilta saa erilaisia ohjeita (ja minullahan siis sekä hoitajat että lääkärit on vaihtuneet joka kerta). Tänään sain ohjeeksi ottaa kortisonit aina aamulla ja tähän asti olen saanut ohjeeksi ottaa ne mukaan ja syödä tuntia ennen Taxotereä. "Kylmähanskatkin" tarjottiin tänään ensimmäistä kertaa - niiden virkaa toimitti kaksi kylmäpäähinettä, joista kädet sai kätevästi välillä poiskin. Aika hyytäviä olivat, hrrr.. Merisuolakäsi- ja jalkakylpyjäkin kannattaa nyt kokeilla. Hoitaja piti tuota yhtä ylimääräistä docetakselia huomattavana riskinä käsien ja kynsien suhteen, etenkin kun kädet ovat kuivat rasvauksesta huolimatta (ja ovat normaalistikkin näillä keleillä kun ei kokoajan tule pidettyä hanskoja) ja sitä vertakin sieltä yhden sormen alta jo kerran tuli.

Alhalla näin pikaisesti Kitsunen ja itseni kanssa suunnilleen samoihin aikoihin hoidot aloittaneen rs-siskon, jolla asiat on tällä hetkellä meitä huomattavasti ikävämmin. Tauti löytyi heti myös keuhkoista ja luustosta - eikä tämänhetkisestä hoidosta näytä olleen hyötyä :( Ei ihme, että hän vaikutti luovuttaneelta. Toivon kuitenkin kovasti, että tälle nuorelle naiselle oikea hoito löytyy ja tuloksia saataisiin pian.

Ja nyt on...

..koko palloperhe täällä ;)

Saanko esitellä...

..Pallopää-poikani!

Tai poikani vappuisen kaksoisolennon ;)