C50.82 Carcinoma mammae lobulare gradus III l.dx. pT3 (135 mm) N1 (3/15), ER 80-90%, PR 80%, MiB-1 30%, Her-2 +.

torstai 29. heinäkuuta 2010

Sädehoidon suunnittelu

Tänään siis suunniteltiin sädehoitoa ja seuraava käynti on 12.8. - jolloin hommaa simuloidaan. Ensimmäinen sädehoito on sitten 24.8. Linac 7 -laitteella. Tässä välillä on uusi sydämen gammakuvaus tiistaina ja toistaiseksi viimeinen onkologin vastaanotto 12.8.

Huomenna on sitten näillä näkymin viimeinen myrkytys. Kai tämä mun siilini on tällä hetkellä kuitenkin aika "tuuhea", kun sädeosaston lääkärikin oletti, että viimeisistä sytoista olisi jo aikaa ;) Tosin ripsiä ei ole enää ollenkaan ja kulmakarvoistakaan ei voi juuri puhua..

Ohessa taas Ärkoolle maissia, joka on kummasti piristynyt päästyään laatikkoon - niinkuin kaikki muukin sinne uuteen multaan vihdoin päästyään. Ensimmäiset tomaatit alkavat olla lupaavan punaisia ja raakileita on siellä täällä tuossa isossa ostotaimessa. Itsekasvatetuista suurimmissa on nuppuja vasta.

Ja "hyönteisloukku" on onnistunut nappaamaan ainakin yhden ampparin. Vai olisiko niitä pari..? Tavalliset ampparit ja jättiampparit "kisailevat ihanasti" pihassamme ja sekoilu jatkuu..



















maanantai 26. heinäkuuta 2010

Sekopää-amppari kuvasarja

Tässä kuvasarja erään sekopäisen ampparin touhuista lajitoverin torson kanssa. Poitsu arveli, että "Pervo-Pertti" parittelee torson kanssa.. Laitoin myös pari kuvaa, jotka vähän selventävät sitä, ettei poika nyt ihan hakoteillä sen parittelunkaan suhteen ole ;) Minusta näyttäisi siltä, että torsoa syödään - tai sitten se sekopää tekee molempia =P Ja kun amppari hetkeksi häipyi, niin saapui muurahainen, jonka amppari hätisti pois ja jatkoi iljettäviä touhujaan. Ja sitten se listittiin...

Päivällä saamani ampparin pistos alkoi heti tehdä turvotusta ja punainen alue laajeni ihan silmissä. Otin sitten varulta kyypakkauksen tabut ja pian ei ollut enää muuta kuin tuo reikä ihossa. Tylsää, kun kelit olis hyvät ulkona syömiseen ja muuhun oleiluun, mutta ampparit käy kimppuun :/















Nyt ei ole enää pihassa kivaa!

/
Ampparit on menneet ihan sekaisin ja pörräävät kaiken aikaa ihmisten kimpussa ja varsinkin jos yrittää syödä ulkona. Ja nyt sitten vain piipahdin pihassa ja sain ampparinpiston vatsamakkaraani. Liiottelua tai ei, mutta otin hetimiten kyypakkauksen tabut, kun en halua vaarantaa perjantain tiputusta - enkä huomista Suomenlinnan reissuakaan. Varsinkin kun on tarkoitus nähdä hyvää ystävää ja hänen poikaansa piiitkästä aikaa.

Muttahei - jos meidän poitsua ei amppari pistä, niin taas on yksi toiveeni toteutunut! Äitihän toivoo, että saisi itse ottaa vastaan kivut ja murheet lapsensa puolesta. Poitsu sanoikin ihanan iloisesti silloin kun oli itse herännyt sunnuntaiaamuna oksentelemaan ja itselläni oli ollut CEF perjantaina - ja olin aivan reporankana, kuvotti eikä syöminen maittanut - että "Hei sun toiveesihan toteutui!". Olin nimittäin ääneen sanonut, että voisinpa ottaa sen poitsun huonon olon itselleni. Ja niin kävi, että pojan olo parani ja omani huononi. Toiveeni siis toteutui :)


"D-vitamiini parantaa syöpää?

Tuoreessa tutkimuksessa D-vitamiinin havaittiin kutistavan rintasyöpäsoluja. Tutkija JoEllen Welshin mukaan D-vitamiini tunkeutuu syöpäsoluun ja laukaisee solun kuoleman aiheuttavan prosessin. Hiirillä tehdyssä tutkimuksessa osa kasvaimista jopa hävisi kokonaan. Samanlaisia tuloksia saavutettiin myös paksusuolensyövän ja eturauhassyövän syöpäsoluilla. Tutkijat kuitenkin huomauttavat, että jyrsijöiden syöpähoito on helpompaa kuin ihmisten.
Media: Tohtori.fi Journalisti: Kaisa Kakko"

http://www.rintasyopa.fi/ajankohtaista/P20/

Olisiko tämä nyt sen oman pään käytön paikka..? No, kaiketi sitä deetä saa nyt alkaa jo muutenkin syömään kun tuo myrkytys toivottavasti loppuu. Jostain syystähän tuo D-vitamiini on yksi niistä syöpähoidon aikana kielletyksi julistetuista aineista.

Tämä nyt on tälläistä tajunnanvirtaa ilman päätä tai häntää.. Mieleen taas livahti, että kun viimeksi olin Syöpiksellä verikokeissa ennen CEF:fiä, niin panin merkille, että siitä Syöpiksen ohi (Tukholmankadulla) meni kaksi ratikkaa, joissa molemmissa luki "4T Terminaali". Arvaattekohan mitä se toi mieleeni ja hyppäsinkö kyytiin..?

Kipututkimuksen puolivuotiskyselykaavakkeetkin tulivat - kuulun siis sittenkin vielä tutkimuksen piiriin. Jostain syystä odottelin kaavakkeita tuleviksi jo kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta ja oletin tipahtaneeni tutkimuksesta toisen leikkauksen jälkeen. Varsinainen psykologinen testi on tuo mielialakysely. Samat kysymykset moneen kertaan joka välissä, ehkä hieman eri sanoilla välillä. Lisäksi kyseltiin vaihdevuosioireista ja onko pinna kireellä? On ja on..

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Roosa nauha -kävely 29. elokuuta 2010

/
klo 12:00 - 15:00 Helsinki, Senaatintori. Ketkä kaikki olisivat lähdössä omalla pikku-ryhmällä matkaan..?
/
Alla olisi Ärkoolle maissia ;) Edessä näkyy myöhäisimmät tomaatin minitaimet, takana vähän isommat. Ruohonjuuresta hommatussa roikaleessa alkavat ensimmäiset tomaatit punertaa ja lisää raakileita ja kukkia pukkaa. Uusi koekasvimme on terassilla "metsästävä" kärpäsloukku ;)
















/



/
http://www.avonfi.com/PRSuite/bcc_walk_2010.page

http://www.cancer.fi/roosanauha/ajankohtaista/?x34973690=51393877

torstai 22. heinäkuuta 2010

Blogitapaaminen siirtyy

Blogitapaaminen on nyt siis siirretty hamaan tulevaisuuteen. Tsempit teille, jotka juuri nyt olette kipeinä, näette varjoja ja tuette läheisiä! Aika monella on juuri nyt pelkopeikkoja mielessä :( Myös eräs ystävä on ei_niin_ruusuisine odotuksineen ollut jatkuvasti mielessä ♥

Oma käteni alkoi kummasti parantua kun Syöpiksen hoitaja neuvoi lähtemään Malmin sairaalan terveyskeskuspäivystykseen ;) En oikein ymmärrä mitä siellä tekisin, jos vaiva kuitenkin todennäköisesti johtuu sytostaateista..? Jos kuume olisi noussut, niin toki olisin taas lähtenyt Meilahteen. Ja tälläkertaa heti..

Maanantai meni yötämyöden Linnanmäen reissulla, jolla mukana oli 12-vuotias serkkupoika, jonka vielä saatoimme kotiin julkisilla ja kävellen as usual. Kyllä oli meidän poika innoissaan kun sai mennä aika huimiin laitteisiin ilman isää ja äitiä! Se oli varmasti ihan kaikkein parasta koko reissussa - olla ISO poika ;) Toinen perhelomaviikko on jo lopuillaan. Ja ihan lomaillessa nämä pari viikkoa on menneetkin. Tosin CEF:fin jälkeen oli muutama päivä, jotka kyllä tuntuivat ihan oikealta sairaslomalta. Mutta paljon olisi rästihommia, jotka on ollut tarkoitus tehdä viimeistään lomalla.. Jos jotain onkin tehty, niin ne on sitten kaikki ihan jotain muuta kuin ne tärkeät työt listallani... Ja ensi viikolla onkin sitten se (toivottavasti!) viimeinen CEF, joten niitä sairaspäiviäkin tälle perhelomalle kyllä kertyy.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Pattipäivät ja käsikipua


/
Nyt on olo siis muuten ihan hyvä, mutta tämä ainokainen piikkikäsi on nyt vaivannut pari päivää. Ja näppyläpäivät ovat täällä taas. Onneksi paisetauti ei ole enää yhtä hurja kuin ensimmäisellä kerralla.. Pitää kai soitella vaikka osastolle ja kysellä tästä kädestä. Illalla lampun valossa näyttäisi, että siinä olisi käsivarren päällä "sisäsyrjässä", kipuilevassa kohdassa punoittava pitkulainen alue. Onkohan kenelläkään kokemusta moisesta..? Ensin ajattelin, että ne kovettuvat ja vetäytyvät suonet siellä kipuilevat, mutta viittaisiko tuo nyt kuitenkin jonkinlaiseen tulehdukseen..? Avoterveydenhuoltoon on turha edes yrittää ennen seuraavaa tiputusta... Ja silloin käden on syytä olla jo kunnossa.


Niinkuin jo tiedättekin, mulla on ihana mies ja ihana poika tietenkin ♥ Niin he vaan molemmat urheasti pussaavat tälläistä paisetautista, pulleaa tissipuolta sänkipäätä julkisesti ;) Poika tosin vähän innostui tänään aiheesta elämä ilman äitiä ja tuumasi, että jos mua ei enää olisi, niin voisivat iskän kanssa tehdä ihan mitä haluavat.. Että aika tiukka äiti, kun ei suostuisi edes teoriassa rakennuttamaan taloa "tyyliin avaruusaihe ja Mario-pelit"... Tästäpä tulikin mieleeni tapaus pikkusiskoni joskus viisivuotiaana. Hänen isoäitinsä oli juuri kuollut ja asiaa oli väännetty suorastaan ihanaksi; nyt on hänellä siellä hyvä olla jne. Ja niinpä sisko täräytti silmät kirkkaina mulle, että "kuolisit säkin, niin saisin sun huoneen!" Asia ratkesi vähän myöhemmin toisella tapaa ;)
/
Muoks: Kuvassa kuusvee vesipetomme sukeltelee kotipihan altaassa.

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Blogitreffejä 26.7. odotellessa..

/
Tässä vaihteeksi kuusivuotiaan ottamaa kuvamatskua. Aika suloisia kuvia tytöstä, eikö..?
/
Tänä aamuna kahvi tuoksui ja maistui jo ihan normaaliin tapaan - ja kakkonen tulee jo lyhyemmällä ponnistusajalla kuin poika syntyi :)
/
Eilen ei sitten vielä käytykään Suomenlinnassa asti, vaan päädyttiin viileään leffateatteriin katsomaan "Shrek ja ikuinen onni". Ja sen jälkeen jo satoikin ihan kunnolla. Uudesta elokuvasta sai poitsu taas itselleen uuden roolihahmon - "Tittelintuure". (Harkitsen muuten mum.. siis HUS-sopimusperuukin lahjoittamista Tittelintuuren tarpeisiin.. ) Suomenlinna ja Lintsi jätetään ensiviikkoon kun viikonloppuna ei lomalaisten niihin kannata tunkea.
/
Mahdollisimman mukavaa loppuviikkoa kaikille!

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Kastelujärjestelmää

Erityisesti Sannalle lupaamani kuvat ;) Vanha hyvä konsti on siis täysi vesipullo iskettynä multaan ja löysinpä varastoistani myös pari parvekkeelle ihan samaan tarkoitukseen ostamaani muovihärveliä "keramiikkajalalla".





maanantai 12. heinäkuuta 2010

Kuvotusta, väsymystä ja herneitä


No nyt on CEF pitänyt tämän naisen pari päivää sängyn pohjalla - ja olo senkun vaan huononi sunnuntaina, kun ei oikein mitään saanut naposteltua saati oikein syötyä. Helle on varmasti osasyyllinen ja meillä on oksentanut toistaiseksi vain poika, joka sunnuntaina heräsi pahaan oloon. Olimme jo valmistautuneet lähtemään päivystykseen näytille, kun poika onneksi alkoi voida paremmin (kiitos iskän ja terveysneuvonnan) ja olla oma touhukas itsensä. Mies saikin hoidella täällä oikeastaan kahta potilasta ja huushollia!

Itse tiputus meni vallan mukavasti poitsun ja Kitsunen ollessa seurana ja vielä kerkesin perjantaina elvistellä Sannan blogiin, että päiväni meni vissiin paremmin kuin hänellä - vaikka oli CEF-tiputus. Perjantai meni vielä siis ihan jees ja käytiin Itäkeskuksessa ostoksilla ja syömässäkin ihan tuhdisti. Tänään join jo puoli kuppia kahvia ja sain kaupasta mehukeittoja, herneitä ja jätskiä. Ja vielä löytyi muutama kylmä vesimelonin palakin, kunhan rohkenin reilusti jääkaapille..


Hienosti siis alkoi miehen loma, kun saa passata ja huushollata... Jospa huomenna jo alkaisi olla voiton puolella. Toivottavasti.
/
Pari omaakin hernettä on poitsu jo saanut maistaa. Kuvassa siis ensimmäinen ruukkuhernemme ;)
/ /
Mahdollisimman hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Voi ihku!

Tänään kun vein pojan päiväkotiin ja olin pois lähdössä, niin poitsu ilahdutti mua tulemalla perässäni tuulikaappiin kertomaan, että rakastaa mua ja halusi pusun ja halin ♥ Eikä siinä vielä kaikki; Siinä vieressä oli alle kaksivuotias suloinen tyttö, joka sanoi "pusu" tai ehkä "putu" ja tuli luokseni kädet levällään. Eihän siitä voi kukaan pahastua, jos halaan ja suukotan kevyesti poskelle, eihän..? Eikä siinä vielä kaikki - tehtiinpä vielä toinen kierros; ensin meidän poika ja sitten tämä söpö pikkuneiti ;) Ai että tuli hyvä mieli :)
/
Eilen meillä oli kiva vapaapäivä, kun saatiin seuraksi ystävä ja hänen kuusivuotias poikansa. Koko päivä vietettiin yhdessä ja käytiin muun muassa Kaivopuiston rannassa syömässä jätskit. Illalla kotona poika sanoi, että "kiitos tästä päivästä!" ♥

Kotimatkalla, metroa odotellessa alkoi poika puhua, että haluaisi päästä katsomaan, miten sitä rintasyöpää oikein hoidetaan. Perjantaina ajattelin olla rohkea ja ottaa pojan mukaani osastolle. Pitäisiköhän asiaa vielä kysellä hoitajilta etukäteen..? Ainakin yksi uusi Aku Ankan taskukirja on matkaan varattava, että pysyy jonkun aikaa paikallaan...

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Hernekausi ja sairaskertomusta

/
Tärkein ensin ;) Hernekausi avattiin kun niiden kilohinta vihdoin putosi viiteen euroon. Torstaina söimme pojan kanssa yhdeltä istumalta noin puolitoista kiloa herneitä. Ja tämähän ei meidän perheessä ole mikään saavutus - tänään meni yhdeltä istumalta jo pari kiloa.. Mansikoitakin on tullut syötyä ihan kiitettävästi. Kesä :)

Kesästä en tällä viikolla ole kyllä juuri nautiskellut ennen tätä iltapäivää, jonka vietin vasta-ajetun sänkeni kanssa tässä pihapiirissä. Käväsinpä vähän aidan ulkopuolellakin puutarhasaksien kanssa hillumassa. Poikakaan ei enää vaadi äidille mitään päähän tässä pihapiirissä ja mies jopa sanoi, että mun pitäisi enemmänkin vilautella päätäni, ettei tule rajoja ;)


Sairastelusta; Kuume alkoi nousta jo sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, mutta 38 astetta se alkoi kärkkyä taas vasta illalla. Yö oli ollut niin huono, että en jaksanut edes lähteä poikaa viemään päiväkotiin, vaan annoin pelata kotona Wiitä ja tietokonepelejä, että sain itse maata ja nukahdellakkin. Aloin tehdä lähtöä Meilahteen, kun mittari heilahti jo 38,5 asteeseen - eikä suihkussakäynti laskenut sitä kuin 38,3 asteeseen. Mutta hölmö minä päätin kuitenkin ottaa vaan Panadolia ja jäin kotiin nukkumaan. Nukuin paremmin kuin edellisen yön, mutta heti ylösnousun jälkeen lämpö oli jo 37,5.

Tiistaina siis vihdoin vein pojan päiväkotiin ja menin Meilahden päivystykseen. Sain antibioottia tiputuksessa ja Neupogen-pistoksen (veren valkosolujen kasvutekijä). Verikokeita ja virtsanäyte otettiin, keuhkot ja röörit kuvattiin. Keskiviikkona ja torstaina sain myös antibiootit kanyylin kautta ja otettiin uudet verikokeet. Perjantaina pääsin vihdoin kanyylista eroon ja siirryttiin suun kautta otettaviin, joita syön viikon. Olin siis tiistaista perjantaihin avohoitopotilas ja yövyin kotona. Tiistain ja keskiviikon olin Meilahden päivystyksen potilas ja torstaina siirryin Syöpiksen osasto kasin potilaaksi. Antibiootit tiputeltiin vetoisessa aulassa, kun jopa päivähuone (jossa olin kirjoilla) oli niin täysi. Vähän pelottava oli siirtyminen 8. kerrokseen. Kaikki osastolla oli ankeampaa ja mm. ainoa vessa oli täynnä siirrettäviä nimikoituja pyttyjä. Kaikki kieli siitä, että potilaat osastolla ovat huonokuntoisia - ja minähän olin osaston potilas!

Jos vielä tulee tilanne, että kuume nousee, niin uskoisin muistavani lähteä sinne päivystykseen heti. Ei siellä se henkilökunnan stressitaso ole päiväsaikaan yhtään vähäisempi, eikä tilaa yhtään sen enempää. Potilaita oli "makuusalista" lähtiessäni jopa käytävillä sermin takana. Sen lisäksi, että sairastelu pitkittyi, siirtyi myös maanantaille varattu toinen CEF ainakin perjantaihin. Myös suonet ovat nyt sitten alkaneet karata ja ainoan käytössä olevan käden päälle tehtiin jo keskiviikkona kolme turhaa reikää, joista ei siis saatu mitään. Niinpä olen itse tarjonnut jalkojani ja kahdesti verikokeet nyt onkin otettu nilkasta jalan päältä. Tämän toisen kerran yhteydessä hoitaja jolla on näistä ainakin 20 vuoden kokemus, kertoi että jos on jaloissa tukostaipumusta, niin niistä ei pitäisi montaa verikoetta ottaa. Tuskin maltan odottaa ensiviikon verikokeita (ma ja to) ja tiputusta..

♥ -kiitos kaikista tsempeistä ja peukuista :)