Yhtä juhlaa..

...tai ainakin yhtä herkuttelua ;) Nyt on juhlittu seitsemänvuotiasta, kohta on vappu, äitienpäivä jne. Herkkuja onkin jäljellä riittävästi kaikkiin kevään juhliin - vaikka olenkin niitä "joutunut" tässä tuhoamaan.. Taitavat vaan nuo nykyajan lapset saada herkkuja muutenkin ihan riittävästi - ja kaikki eivät niitä edes oikeasti halua. Hodareitakin saadaan syödä tällä viikolla sen verran, ettei ihan heti tarvitse niitäkään ostaa.

Eipä tarvittu poikajoukolle mitään ohjelmaa - Wii:n lisäksi nimittäin. Suurin osa synttäreistä vietettiin siis nätisti TV-ruudun ääressä pareittain pelaten. Hienosti seurasivat ja jännittivät kaverit toistensa peliä ja oho - sitten tultiinkin vieraita hakemaan jo pois.

Uudet ikkunat ovat seisseet pihassa viikon verran ja toivottavasti ovat paikoillaan vielä tämän viikon aikana. Mielummin heti. Ensimmäisen reklamaationkin olen tehnyt jo viime viikolla ja tänään laitan miehen soittamaan, ellei sieltäpäin pian oteta yhteyttä asennuksen ajankohdasta. Reklamaationi koski yhtä pikkuikkunaa, josta puuttuu sälekaihdin. Ei siis vielä mitään isompaa.

Kevät etenee ihanasti ja synttärit saatiin viettää mitä ihanimmassa kevätsäässä :) Lumi on sulanut uskomatonta vauhtia ja nyt maasta puskee pientä alkua sieltä täältä ja ensimmäiset kevään kukkijat kukkivat "jo". Hauskoja mininarsissejakin meillä on, kun olen tyhjentänyt sipulit viime vuonna kompostin varjoon ja nostin ne ruukkuun, kun vartta alkoi näkyä. Päästyään aurinkoon alkoi tuo puskemaan nuppua ja kukkaa kiireen vilkkaa.

Se olisi toiseksi viimeinen Herkku sitten perjantaina. Viikonloppuna olisi pojan hyvän ystävän seitsemänvuotissynttärit, mutta koska kitarisaoperaatio on jo ensi tiistaina, sovimme että juhlitaan molempia poikia sitten vasta operaation jälkeen. Heillä kun on ollut kuumeista flunssaa ja nyt on itse sankarikin ollut kuumeessa.

Toivotaan aurinkoista ja lämmintä säätä - vaikka eivät sellaista lupailekkaan.

Löin ja potkin..

...sunnuntaina "Naisten itsepuolustusseminaarissa" ja se oli ihan kivaa ;) Sain jopa mukavaa palautetta, joka yllätti mut kyllä täysin. Kun otetaan huomioon se, että en todellakaan edelleenkään harrasta liikuntaa (vaikka kyllä pitäisi), enkä ole koskaan edes harrastanut, ja kun kunto oli viime kesän lopulla todella surkea - niin oli kyllä ilo huomata ja kuulla, että siinä varsin "eritasoisessa" (eri ikäisiä ja kuntoisia) naisjoukossa selvisin ihan hyvin. Suurin osa osallistujista ei siis ainakaan harrastanut kamppailulajeja, tosin muutama huippukuntoinen harrastajakin joukosta löytyi. Suosittelen kyllä lämpimästi tuota kaikille naisille. Hyvä lahjaideakin se olisi - tyttärelle, kummitytölle tai "hänelle jolla on jo kaikkea". Vaikka siellä vähän ryömittiin, irtauduttiin, lyötiin ja potkittiin - niin siellä käsiteltiin myös ennakointia ja henkistä valmentautumista mahdollisiin tilanteisiin.

Sellainen kysymys putkahti taas pintaan, että mistä tietää kuinka paljon tätä kättä, jonka kainalosta on imusolmukkeet (15 kpl) poistettu, voi rääkätä. Mistä tietää, onko kipu sitä tervettä, joka kuuluu liikuntaan..? Aloin loppua kohden säästää kättä, sen alettua tuntumaan vähän aralta, kun en tietenkään halua hankkia turvotusta tieten tahtoen. Myös sitä mietin, miten on tapana toimia laskimoportin kanssa - poistetaanko toimiva portti nyt kun tiputushoidot tiettävästi ja toivottavasti loppuvat? (Se on siis kaksi Herkkua enää.) Jotenkin tuntuu, että jos joku joskus onnistuu huitasemaan osuman, niin sehän osuu "aina" siihen porttiin. Ja tulee sitä itsekkin välillä kolautettua..

Seitsemänvuotissynttärit ja ikkunaremontti lähestyvät jo kovaa vauhtia. Ja kevät on tullut :) Nyt on osa aikaisimmista kukkijoista vihdoin päässyt meilläkin hankipeitostaan ja pari pientä nuppua on jo näkyvissä. Muutama kasvi on lähtenyt puskemaan hangen alla niin, että varret ovat ihan aneemisen keltaisia. Kyllä ne vaan tiesivät paksusta lumipeitteestä huolimatta, että on kevät ;)

Aurinkoista kevättä kaikille!

Se on kolme Herkkua..

...ja sitten siirrytään vuosittaisiin kontrolleihin. Siis ihan perussettiä; Mammo vuosittain ja lääkäri muistaakseni kahden (vai oliko se kolmen?) vuoden ja viiden vuoden kuluttua. Saattaa tuntua oudolta, kun on pitkästi toista vuotta käynyt säännöllisesti Syöpiksellä. Viimeaikoina vieläpä sekä lymfan että Herceptinin merkeissä. Seuraava Herkkupäivä onkin jo perjantaina.

Mummo-oireet ovat taas palailleet takaisin kuvioihin. Hetken sain nauttia elämästä lähes kokonaan ilman kuumia aaltoja ja nekin, joita oli, olivat lähinnä häivähdyksenomaisia. Onkologi mainitsi, että viiden vuoden Tamofenin jälkeen testataan hormonitasoja, että onko vaihdevuodet alkaneet ja on mahdollista (ellei vallan todennäköistä) että jatketaan toisella lääkkeellä vielä kaksi vuotta. Että suunnitelmia olisi ihan seitsemäksi vuodeksi..

Tänään vietettiin poitsun kanssa kotipäivää, kun yskä palasi takaisin ja oli eilen ollut tosi kova. Sikäli se nyt oli ihan hyväkin ettei aamulla lähdetty liikkeelle, että itselläni oli vatsa aamusta ihan sekaisin. Heti herätessä vatsassa väänsi oikein kunnolla ja sainkin juosta kiireesti asioilla muutaman kerran. Ja iltapäivällä väsytti armottomasti.