...sunnuntaina "Naisten itsepuolustusseminaarissa" ja se oli ihan kivaa ;) Sain jopa mukavaa palautetta, joka yllätti mut kyllä täysin. Kun otetaan huomioon se, että en todellakaan edelleenkään harrasta liikuntaa (vaikka kyllä pitäisi), enkä ole koskaan edes harrastanut, ja kun kunto oli viime kesän lopulla todella surkea - niin oli kyllä ilo huomata ja kuulla, että siinä varsin "eritasoisessa" (eri ikäisiä ja kuntoisia) naisjoukossa selvisin ihan hyvin. Suurin osa osallistujista ei siis ainakaan harrastanut kamppailulajeja, tosin muutama huippukuntoinen harrastajakin joukosta löytyi. Suosittelen kyllä lämpimästi tuota kaikille naisille. Hyvä lahjaideakin se olisi - tyttärelle, kummitytölle tai "hänelle jolla on jo kaikkea". Vaikka siellä vähän ryömittiin, irtauduttiin, lyötiin ja potkittiin - niin siellä käsiteltiin myös ennakointia ja henkistä valmentautumista mahdollisiin tilanteisiin.
Sellainen kysymys putkahti taas pintaan, että mistä tietää kuinka paljon tätä kättä, jonka kainalosta on imusolmukkeet (15 kpl) poistettu, voi rääkätä. Mistä tietää, onko kipu sitä tervettä, joka kuuluu liikuntaan..? Aloin loppua kohden säästää kättä, sen alettua tuntumaan vähän aralta, kun en tietenkään halua hankkia turvotusta tieten tahtoen. Myös sitä mietin, miten on tapana toimia laskimoportin kanssa - poistetaanko toimiva portti nyt kun tiputushoidot tiettävästi ja toivottavasti loppuvat? (Se on siis kaksi Herkkua enää.) Jotenkin tuntuu, että jos joku joskus onnistuu huitasemaan osuman, niin sehän osuu "aina" siihen porttiin. Ja tulee sitä itsekkin välillä kolautettua..
Seitsemänvuotissynttärit ja ikkunaremontti lähestyvät jo kovaa vauhtia. Ja kevät on tullut :) Nyt on osa aikaisimmista kukkijoista vihdoin päässyt meilläkin hankipeitostaan ja pari pientä nuppua on jo näkyvissä. Muutama kasvi on lähtenyt puskemaan hangen alla niin, että varret ovat ihan aneemisen keltaisia. Kyllä ne vaan tiesivät paksusta lumipeitteestä huolimatta, että on kevät ;)
Aurinkoista kevättä kaikille!