Haikeutta

Kevät on aina vahvaa muutoksen aikaa ja heräämisiä. Tämä kevät on monella tapaa kuitenkin erilainen aikaisempiin verrattuna. Kesä tulee menemään hoitojen rytmissä ja niiden ehdoilla, joten mitään matkasuunnitelmia ei tässä tule tehtyä. Vaikkakin juuri ennen tätä löydöstä oli ajatuksena lähteä sukuloimaan vähintään pariksi viikoksi Englantiin. Toivottavasti yhteisiä kesiä on vielä edessäpäin, läjäpäin..

Kuten varmaankin kaikkien kuusivuotiaiden äidit, on haikeaa nähdä kun "oma vauva" alkaa olla jo iso ja taidot karttuvat silmissä. Kun viime kesänä otettiin apupyörät väkisin pois poitsun fillarista, niin nyt poika ajeli uuden ison pyöränsä hienosti kaupasta kotiin ja on aloittanut pyöräretket isänsä kanssa. Samalla sitä on tietenkin tosi onnellinen, että on saanut nähdä nämä suuret askeleet, kun tilanne on mikä on ja näitä huonoja uutisia syöpärintamalta nyt kuuluu. Ja sitä on onnellinen siitä, että lapsi on niin monessa suhteessa jo iso ja reipas.

Ei, en ole luovuttamassa, mutta matalapainetta on kyllä havaittavissa. Eiköhän se tästä, nyt on vaan tälläinen hetki.