Tasan ei käy tässäkään nämä jutut, kun mulla riittäisi kyllä paino, eikä luovutus tee yhtään tiukkaa mutta... Toivotaan, että joku luovutuskelpoinen saataisiin haaviin ;)
Minä käyn jo Sannan (Minä ja Syöpä -blogisti, tuolta Teen blogiluettelosta) innoittamana luovuttamassa verta. Lupaan ottaa säännölliseksi tavaksi, eli seuraava kerta on joskus kesäkuun loppupuolella. Juhannusveret valutan... :D
Minulla puolestani on melkein koko aikuisikäni ollut hemoglobiini jossain luovutusrajan alapuolella, senkin jälkeen kun paino nousi rajan yläpuolelle. ;) Nythän tässä ei taida enää kelvata edes varaosiksi...
Juhannukseksi on varmaan hyvä aika käydä verta luovuttamassa :)
Kitsune - juup, olen sitä elintenluovutuskorttiakin kuljetellut matkassani reilut parikymmentä vuotta ja hyvästelin sen (tiesmonennenko) raskain mielin :( Onneksi olen tehnyt vähän käännytystyötä ja uskon saaneeni muutaman luovuttajan lisää.
Nyt tämä käännytys- ja kannustushomma tuntuu jo itsekkäältä, kun sitä on itse enää saamapuolella.. Mutta asia on tärkeä niin monelle ja kuka tahansa voi joutua onnettomuuteen koska tahansa. Tai joutua väkivallan kohteeksi :(
Ei se ole mitään itsekästä. Te vain tiedätte paremmin, miten tärkeää se on.
Itsekin olen fanaattinen lasten turvaistuinpuhuja. Olen ajanut kolarin, jossa lapsille ei käynyt mitenkään, kun oli asianmukaiset istuimet. Ihan kotikonnuilla ja kuudenkympin alueella. Eli ei mikään kauhean iso nopeuskaan. Ellei olisi ollut istuimessa ja vöissä esikoinen, olisi oletettavasti tullut sairaalareissu.
Minusta on sen jälkeen tullut tosi tarkka, jos mahdollista vielä tarkempi, sen suhteen, miten lapsia kuljetetaan. Aina meillä on lapset olleet istuimissa, mutta ehkä minä vielä vähän tarkemmin olen sen jälkeen katsellut. Eikä meidän auto liiku metriäkään ennen kuin KAIKKI on kiinni ja köytetty.
Minusta tämä verenluovutuskannustus/käännytys on ihan verrattavissa. Että oikeasti sille on tarvetta.
Olen 45-vuotias hävyttömän ylpeä ja onnellinen kuusivuotiaan pojan äiti ja onnellisesti naimisissa lapsen isän kanssa.
Yritän nyt laittaa jotain muistiin tästä elämän käännekohdasta, jossa eteen tulivat työttömyys ja rintasyöpä yhtä matkaa. Ensimmäistäkään työttömyskorvausta en ehtinyt hakemaan ennenkuin sairaslomat alkoivat ja viimeisin niistä on kirjoitettu 30.9.2010 asti.
Voi että, kun mua on monta kertaa harmittanut, ettei paino nouse edes viiteenkymppiin. Eivät siis kelpuuta luovuttajaksi...
VastaaPoistaTasan ei käy tässäkään nämä jutut, kun mulla riittäisi kyllä paino, eikä luovutus tee yhtään tiukkaa mutta... Toivotaan, että joku luovutuskelpoinen saataisiin haaviin ;)
VastaaPoistaHihiii,noi teidän pallopäät oli komioita!
VastaaPoistaMinä käyn jo Sannan (Minä ja Syöpä -blogisti, tuolta Teen blogiluettelosta) innoittamana luovuttamassa verta. Lupaan ottaa säännölliseksi tavaksi, eli seuraava kerta on joskus kesäkuun loppupuolella. Juhannusveret valutan... :D
Minulla puolestani on melkein koko aikuisikäni ollut hemoglobiini jossain luovutusrajan alapuolella, senkin jälkeen kun paino nousi rajan yläpuolelle. ;) Nythän tässä ei taida enää kelvata edes varaosiksi...
VastaaPoistaKiitti Kiara ;)
VastaaPoistaJuhannukseksi on varmaan hyvä aika käydä verta luovuttamassa :)
Kitsune - juup, olen sitä elintenluovutuskorttiakin kuljetellut matkassani reilut parikymmentä vuotta ja hyvästelin sen (tiesmonennenko) raskain mielin :( Onneksi olen tehnyt vähän käännytystyötä ja uskon saaneeni muutaman luovuttajan lisää.
Hyvää käännytystyötä! Tehdään me varaosiksikelpaamattomat sitten tätä kannustustyötä...
VastaaPoistaNyt tämä käännytys- ja kannustushomma tuntuu jo itsekkäältä, kun sitä on itse enää saamapuolella.. Mutta asia on tärkeä niin monelle ja kuka tahansa voi joutua onnettomuuteen koska tahansa. Tai joutua väkivallan kohteeksi :(
VastaaPoistaEi se ole mitään itsekästä. Te vain tiedätte paremmin, miten tärkeää se on.
VastaaPoistaItsekin olen fanaattinen lasten turvaistuinpuhuja. Olen ajanut kolarin, jossa lapsille ei käynyt mitenkään, kun oli asianmukaiset istuimet. Ihan kotikonnuilla ja kuudenkympin alueella. Eli ei mikään kauhean iso nopeuskaan. Ellei olisi ollut istuimessa ja vöissä esikoinen, olisi oletettavasti tullut sairaalareissu.
Minusta on sen jälkeen tullut tosi tarkka, jos mahdollista vielä tarkempi, sen suhteen, miten lapsia kuljetetaan. Aina meillä on lapset olleet istuimissa, mutta ehkä minä vielä vähän tarkemmin olen sen jälkeen katsellut. Eikä meidän auto liiku metriäkään ennen kuin KAIKKI on kiinni ja köytetty.
Minusta tämä verenluovutuskannustus/käännytys on ihan verrattavissa. Että oikeasti sille on tarvetta.
Niin että jatka vain kannustamista!
Huhuuuuuu?! Missä sä oot? Mihin sä olet oikein hukkaantunut?
VastaaPoistaKiitos Kiara ja Sanna :) Sannalle "vastasinkin" aika nopeasti - eikös?
VastaaPoistaAika toimiva huhuilu... :)
VastaaPoista