C50.82 Carcinoma mammae lobulare gradus III l.dx. pT3 (135 mm) N1 (3/15), ER 80-90%, PR 80%, MiB-1 30%, Her-2 +.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Eipä tullut odotus pitkäksi




17 kommenttia:

  1. No voihan ruma sana! Aina olen yhtä järkyttynyt noista irtokarvakuvista, vaikka siedätyshoidossa tässä on oltu jo pitkään. Silmät väkisin kostuu niitä katsellessa. Hiukset nyt vaan on niin tärkeät naisille - ja kyllä miehillekin.
    Lähtevien hiusten mukana heittelet vaan hyvästit myös mahdollisille syövän irtokappaleille, mikrometareita vai mitä ne nyt oli, että ei hiukset turhaan menisi. Mutta kovaa on hoito, siihen toivon sinulle paljon voimia ja taistelumieltä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos rk :) Toisaalta tällä luonteella olisin kuitenkin alkanut epäillä, että olen saanut jotain plaseboa, ellei karvakato iskisi. Suorastaan (vielä) tällä hetkellä huvittaa, miten täsmällisesti nuo alkoivatkaan tippua - tasan kahden viikon kuluttua! Mutta kyllä tässä matkan varrella varmaan vielä hymy hyytyy moneen kertaan.. Hiusten tiputtelun jälkeen olenkin tänään mittaillut lämpöjä ja korkeimmillaan tähän mennessä on mittari näyttänyt 37,6. Peukkuja saa pitää, että pysyisi alle 38 nuo lukemat ;)

    VastaaPoista
  3. Voi tyhmyyden tyhmyys.
    Niin tiedän tuon tunteen ja se oli maailman inhottavinta. Pöh.

    Itse itkin, nauroin, itkin, nauroin, kun ajoin Ukko-Kullan kanssa loput hiukset koneella pois. Ihan hysteerinen oli tunnelma. Päätin kuitenkin itse ne silloin ajaa pois, sillä ajatus jokapuolella olevista irtohiuksista tuntui ällöltä. Enkä tietenkään uskaltanut edes harjata hiuksia, kun ei tiennyt jääkö siihen sitten kaikki karvat.
    Tässä on turha huudeskella, että älä hätäile, kyllä ne takasin kasvaa... se ei varmasti siltä nyt tunnu.
    Totuttele itseesi, koskettele päätäsi.
    Hyvin kaikki menee.
    Mukana ollaan ajatuksen tasolla.
    Ps. linkitä ihmeessä mun blogi :)

    Terkuin. Sanna (Minä ja syöpä)

    VastaaPoista
  4. Tulipa tuosta kuvasta elävästi mieleen kun itsellä sulkasato alkoi... näky oli kovin samanlainen. Tervetuloa kaljupäiden kerhoon.

    Toivottavasti ei kuumeet enää nouse, mutta jos menee lähellekin sitä 38:a niin pyöristä ylöspäin vaan ja lähde käymään Meilahden päivystyksessä että katsovat veriarvot. Vaikka keskellä yötä.

    VastaaPoista
  5. Kiitos Sanna ja Kitsune :) Eiköhän tämä pää ajella koneella ihan näinä päivinä täälläkin. Toivottavasti selviän ilman sairaalakeikkaa, mutta kyllä tässä nyt pitää tiuhaan näemmä seurailla tätä tilannetta ja valmistautua mahdolliseen lähtöön. Mittari nimittäin näytti juuri 37,7 lukemia..

    VastaaPoista
  6. Kiaralle ja miksipä ei muillekin tiedoksi, että nyt pääsee kuka vaan kommentoimaan - ainakin toistaiseksi ;) Jos tulee ongelmia, niin pitää sitten miettiä uudelleen.

    VastaaPoista
  7. Tee, ei hyvältä kyllä kuulosta nuo kuumelukemat. :/ Netistä englanninkielisiltä syöpätietosivuilta - luin muuten myös että buranaa tms. ei pitäisi ottaa jos epäilee neutropeniaa koska kuumeen lasku vie oireet ja sitten hoitoon hakeutuminen ja sen saaminen voi viivästyä. (Minähän sen virheen tein että otin kuumetta alentavaa lääkettä ja siksi minut katsottiin alkuun ihan hyväkuntoiseksi...)

    VastaaPoista
  8. Kiitos Kitsune! Tätä olen koko ajan pähkäillyt, enkä ole lääkettä ottanut. Nyt se mittari sitten näytti sen 37,9 juuri äsken :/

    VastaaPoista
  9. Voi harmi, että kuumettakin vielä.
    Minä myös muistan elävästi tuon sulkasadon tuottamat tuntemukset. Mutta nyt sinulla taitaa olla enemmän huolta tuosta kuumeesta.

    VastaaPoista
  10. Mars sinne Meilahteen jos et ole jo. Kun homma saadaan ajoissa hoitoon se menee vähemmällä ohikin.

    VastaaPoista
  11. Mietityttää miten jakselet. Sairaalareissu taisi tulla? Meilahdessa eivät tiemmä anna käyttää osastolla omaa kännykkää... Voimia täältä toivottelen kuitenkin.

    VastaaPoista
  12. Kitsune jo tietääkin tilanteen, eli Meilahdessa yövyin ja nyt olen antibioottien kanssa kotona. Ei mitään isompaa sitten kuitenkaan :) Eikä oikeastaan kai mitään selvinnyt - liekö se vatsatauti yrittämässä kimppuun kuitenkin, kun vatsa vähän oireilee.

    VastaaPoista
  13. Hyvä ettei pahempaa, antiloopit hoitaa loput, toivotaan.

    Tuo hiustenlähtökuva on kyllä tunteita herättävä. Itselläni ei kuitenkaan sitä varsinaista sulkasatoa tapahtunut, doketakselista huolimatta. Lujassa olivat meikäläisen karvat. Toivottavasti mikrometastaasit eivät kuitenkaan niin lujassa..

    Toivottavasti ei vatsatauti..

    VastaaPoista
  14. Kiitos Tiina :) Toivotaan tosiaan, että ne näkymättömätkin metarit saa kyytiä.

    VastaaPoista
  15. Mun täytyi kaksikin kertaa kurkata toi yläkuva ja miettiä sitä. Tiesin, mitä siinä on, mutta silti aivot eivät suostuneet ymmärtämään ;)

    Hyvä, ettei sairaalareissustasi tullut sen pitempää.

    VastaaPoista
  16. Kiitos Kiara :) Meinasin nimetä kuvan arvoitukseksi, mutta useimmille blogistani tietoisille se olisi ollut ihan liian helppo, vaikka olisinkin rajaillut sitä vähän tiukemmin ;)

    VastaaPoista