C50.82 Carcinoma mammae lobulare gradus III l.dx. pT3 (135 mm) N1 (3/15), ER 80-90%, PR 80%, MiB-1 30%, Her-2 +.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Kolmevuotiskontrolli

Pikkupäivitys pitkästä aikaa. Olen elellyt melko huolettomana kontrollivälin, enkä edes muistanut että kolmevuotiskontrolliin kuuluu oikein lääkärin tapaaminen mammon lisäksi. Mutta kontrollin lähestyessä jäi mieleeni uudesta rs-blogista erityisesti tämä "Olen siis sairastanut kerran rintasyövän vuonna 2009. Sain siitä terveen paperit 2010. Nyt tajuan, ettei tuosta sairaudesta taida kukaan saada terveen papereita."

Vaikka sen tiesinkin, niin se pisti taas miettimään kontrollin lähestyessä. Viime viikolla oli mammografia ja tänään lääkäriaika. Eilisiltana kanavasurffailin ja kuinka ollakaan löysin itseni itkeskelemästä elokuvan (Enkelimysteerio) äärellä nuoren tytön syöpäkuolemaa (Iidaa ja Miraa unohtamatta) ja sen jälkeen katselin uuden rinnan tekoa (Ruotsin plastiikkakirurgit). Jälkimmäisen kohdalla mietin, että näinköhän saan alkaa odottelemaan tuota operaatiota.

Seitsemän tunnin leikkaus tuntuu hurjalta nimenomaan leikkaustiimin puolesta! Todella tarkkaa työtä, kun vatsasta otetaan pala jonka verisuonia yhdistetään rinnan verisuoniin ja varotaan, etteivät ne pääse ommellessa liikkumaan ja katkeamaan. Seitsemän tuntia putkeen, huh! Se on hyvä muistaa jos/kun sinne asti pääsee ja nostaa hattua heille, jotka sen toteuttavat.

Mitään hälyyttävää ei onneksi mammossa eikä verikokeissa näkynyt ja nyt voin odotella jossain vaiheessa, luullakseni noin puolen vuoden kuluttua, kutsua leikkausta edeltäviin käynteihin. Kotiläksyksi olen saanut hankkia (varsinkin) syviä vatsalihaksia ja tehdä jotain tuolle vatsamakkaralle ennen leikkausta. Jotain olen jo aloittanut, mutta ruokahalu vaan tuppaa lisääntymään vähemmästäkin liikkumisesta... Nämä ohjeet johtuvat siitä, että rinta on tarkoitus tehdä tuosta vatsasta ottamalla pala ja sieltäpä löytyikin napatyrä, joka ei ollut ollenkaan hyvä juttu tätä leikkausta ajatellen. Se on siis lisäriski, kun leikkaus vatsan alueelta on jo itsessään tyräriski.

Kun lääkäri kysyi jotakin siitä, miten nyt koen nuo hoidot, en osannut oikein muuta sanoa kuin että toivottavasti niitä ei tarvitse ottaa uusiksi ja sitten päästiin asiaan; Lääkäri kertoi, ettei kuvissa eikä verikokeissa ollut mitään huolestuttavaa. Trombosyytit on ainoa, joka oli alle viitteen ja sekin on ollut siellä jo aikaisemmissa kokeissa.

Näillä mennään. Voikaa hyvin!

6 kommenttia:

  1. Hyvä sinä! Ei muuta kuin vatsamakkaralle, pumppaa, pumppaa, jaksaa, jaksaa . . . Joo tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Ja toisaalta, kuulostaa pelottavalta tuo iso leikkauskin. Sitä pitää oikeasti tahtoa, luulisin. Toivottavasti puoli vuotta riittää asian kypsyttelyyn.
    Parasta mahdollista vointia ja hyvää kevättä! :)

    VastaaPoista
  2. Hienoa kuulla hyviä uutisia!

    serkku

    VastaaPoista
  3. Nice :)

    Mutta tuo Iida ja Mira oli mennyt mulla ohi silmien. Jostain kumman syystä tänään koin, että on kurkattava nämä "vanhat" tutut blogit läpi.

    VastaaPoista
  4. Kiitän ÄrKoo, serkku ja Kiara :)

    En epäile ollenkaan, etteikö tässä vähintään se puoli vuotta (vielä siis 4 kk) mene, ennenkuin mitään leikkauksen suhteen alkaa tapahtumaan. Jos alkaa..

    Ja treenauskin on tässä saanut takapakkia, kun ensin oli työkiire, sitten talviloma (pääsin kyllä kerran yksityistreeneihin siskon kera) ja nyt taas työkiire ja poitsu kotona flunssan ja kuumeen vuoksi vielä ainakin huomisen päivän. Työtilanne on muutenkin taas katkolla - saa peukuttaa..

    VastaaPoista
  5. Kiitos kysymästä, voin hyvin :)

    Kun on näinkin pitkään pidellyt hiljaiseloa, niin ei äkkiseltään muista sisäänkirjautumiseen tarvittavia tietoja ;)

    Korjausleikkaus siis tehtiin ja nythän on rs-leikkauksista jo kuusi vuotta! Aika kuluu siivillä - työtä on tässä välissä harjoiteltu ja tehty vakisopparillakin, mutta nyt töitä ei ole, eikä sillä rintamalla hyvältä näytä. Mutta kiitollinen olen siitä, että olen hengissä ja työkunnossa. Kaikille ei todellakaan ole käynyt yhtä hyvin :( Nyt juuri suremme siskoa, jonka taistelu päättyi juuri äitienpäivän alla ja jota suremaan jäivät mies ja pienet lapset sekä suuri joukko muita läheisiä ja tuttavia. Oman blogiluetteloni ylinnä näkyy linkki hänen blogiinsa.

    Tee

    VastaaPoista