Vihreitä ja ei enää niin vihreitä tomaatteja

>
Ensin kerron tomaattikuulumiset; Useampi raakile on jo lentänyt roskiin kun alkoivat muumioitua, mutta pieni lämmön lisäys keittiössä taisi muuttaa tilanteen kun peräti kaksi isoa tomaattia on alkanut ykskaks reilusti punertaa. Kypsytystavalla ei näyttäisi olevan tässä suurta merkitystä, sillä katossa roikkunut tomaatti on itseasiassa hieman punaisempi kuin tuo alunperin omenan seurassa keittiöpyyhkeen alla kypsytetty tomsku etualalla. Pyyhkeen sisällä tomaatit ovat kyllä säilyneet paremmin eli katossa roikkuneet ovat pilaantuneet nopeammin - johtuneekohan siitä, että ovat alttiina banaanikärpäsille - vaiko siitä, että pääsevät kuivahtamaan. Vaiko vähän molemmista.

Viimeisin yksittäinen kirsikkatomaatti on pihasta poimittu ja syöty vielä tällä viikolla. Se ei ollut vielä tummanpunainen ja kuusivuotias arvioi sen hyväksi mutta ei makeaksi. Kypsinähän nuo ovat olleet supermakeita. Mutta nyt ovat kypsät jo haljenneet omia aikojaan puskaan ja jääneet syömättä. En tullut myöskään pelastaneeksi enempää tomaatteja sisään, kun olin jo luopumassa toivosta niiden kypsymisen suhteen. Ensi kesäksi on poika jo toivonut oman pihan kurkkuja. Ja niitä porkkanoita pitää laittaa reilusti.

Mies tuossa yhtenä päivänä tiedusteli, että joko pian tiedetään onko nämä hoidot purreet. Hyvä kysymys! Hoitovasteesta kyseli Kirurgin lääkärikin ja eipä tuohon osaa itsekään muuta sanoa, kuin että kaiketi tässä nyt luotetaan Herceptinin ja antihormoonien pitävän sen pirulaisen kurissa. Ilmeisesti tämä mun kasvaintyyppini ei todellakaan hevin kuvissa näy, kun mitään kuvauksia ei ole luvassa. Tammikuussa on seuraava lääkärikäynti, josko sitä sitten kyselisi. Nyt pitää vaan luottaa siihen, että homma on hoidossa. Opetella sitä tässä&nyt-elämää, jota voi Sannan blogista ihastella ;) Eihän tässä elämässä ole kellään mitään takeita..

Punnituksessa on taas vähän huijauksen makua, mutta päällä on vielä muutakin kuin silmälasit ;) Karkkipäivä nimittäin vietetäänkin tällä kertaa punnituksen jälkeen.. Jossain vaiheessa tämä kostautuu, ellei oikeita tuloksia ala syntyä. Olen kyllä oikeasti vähän lisännyt kasvisten osuutta ja vähentänyt hiilareita. Ja eilen katselin ja vain katselin Cappucino-leivonnaista kahvilan vitriinissä niin, että mies arveli koko miinustuloksen johtuvan siitä kuolan hävikistä..

Sitä henkimaailman lääkitystä en ole vieläkään aloittanut, enkä ole kyllä enää varma aloitanko sittenkään. Olin siis jo valmis ajatukseen sinänsä, mutta en kertakaikkiaan koe, että mua henkisesti auttaa ainakaan se, että mun pitää taas panikoida mahdollisia kuumeita ja sotkea koko perheen elämä heti jos vähänkään sairastan :/ Lääkkeen vaikutus maksaan ja munuaisiin arveluttaa kaikkien näiden myrkkyjen jälkeen, mutta erityisesti se, että (erittäin harvoin) lääke voi aiheuttaa luuytimen toiminnan häiriötä. Eli jos tulee kuumetta, kurkkukipua, suun limakalvon haavaumia tai muita infektion merkkejä, pitäisi ottaa (taas) välittömästi yhteys hoitavaan lääkäriin... Mä olen niin väsynyt just tohon, että ei sellainen lisänappi kyllä mua auta, joka lisää stressiä ja paniikkia. Sitäpaitsi selosteessa ihan reilusti kerrotaan kaiken voivan mennä pahemmaksikin lääkkeen voimasta =P Vähän on vaikea motivoida itsensä napin nielemiseen.. Ja eivätkä nuo luustokivut ole vielä minnekkään kadonneet hoitojenkaan jäljiltä...