Päivitys!

Edellisestä päivityksestä onkin jo kulunut aikaa..

Kaikenlaista on tapahtunut, mutta yksi on ylitse muiden (ja johtanut toiseen), eli lapsen koulun aloitus. Se jos mikä on muistuttanut viime vuodesta ja varsinkin niistä syvistä vesistä, joissa diagnoosin aikaan räpiköitiin. Tämä oli se etappi, jota ihan ensimmäisenä ajattelin - että näenkö edes ainokaisemme koulun aloituksen. Ilman lisämausteitakin tämä on iso ja tunteita herättävä juttu. Ja eilen yllätin totaalisesti itsenikin lupautumalla lapsen koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtajaksi! Ja mukaan touhuun mennäänkin vauhdilla jo perjantain kouludiskon merkeissä. Eikä riittänyt, että lupauduin itse kuvioihin, vaan puhuin miehenkin diskoon auttelemaan järjestyksenpidossa.. Hän saattaisi käyttää jotain toista ilmaisua...

Portaiden maalaus on ollut piiiitkään vaiheessa, mutta viime viikonloppuna sekin homma taas hieman eteni - eikä enää näytä aivan epätoivoiselta hommalta. Se on itselleni tärkeä juttu - ne kun on olleet niin järkyttävän rumat kaikki nämä täällä asutut vuodet. Hommaa niissä on ollut (ja on vieläkin ennenkuin niihin itse olen tyytyväinen), kun ovat avoportaat, jotka näkyvät suoraan olohuoneeseen, joten kaikki pinnat on hiottava, paikattava ja maalattava. Ja ainahan homma tahtoo myös levitä suuntaan jos toiseenkin; samalla maalilla on sudittu yksi ovi ja pari verholautaa.

Ensi viikolla aloitan työharjoittelujakson, jonka tavoitteena olisi työllistyminen jollakin aikataululla. Toivossa on hyvä elää ja harjoitus ei ole pahitteeksi, kun työssäolostakin on jo aikaa ja työkuviotkin erilaiset. Kaikki eivät ehkä olisi innoissaan palkattomasta työstä, mutta minäpä iloitsen mahdollisuudesta ja Toivosta ;) Se on hyvä kaveri, se Toivo. Sain viime viikolla jopa vihdoin keväällä käymieni kurssien todistuksenkin. Aktivoiduin sen pyytämisessä taas pari viikkoa sitten, kun oli aika työvoimatoimistoon seuraavalla viikolla. Todistus tulikin heti tuota käyntiä seuraavana päivänä, mutta nyt on tämä harjoittelukuviokin tässä ja käytin kyllä ainakin sen oman puolituntiseni siellä työkkärissä kysellen kaikkea mahdollista.

Mainitsin jo joskus aikaisemmin, että meillä rintamalinja alkoi murentua kissa-asian kohdalla, kun kaveri julkaisi niitä ihan liian söpöjä kissanpentukuvia vähintään viikottain. Kävipä sitten niin, että samainen kaunotar ehti hankkiutua uudelleen tiineeksi ennen leikkausaikaa ja meille on nyt varauksessa seuraavan pentueen kaikkein söpöin pikku-kisu.

Syksy on tullut ja niin on myös nuha ja köhä. Ceeporeilla ja maitohappobakteereilla tässä taas koitetaan pistää hanttiin. Hernekausi on lopuillaan, eikä taida tomaatit ja paprikat enää ainakaan ulkona kypsyä. Maissit pääsivät syksyä kohden vähän kurkkimaan ryteiköstä, mutta pieniksi jäivät. Lähistöltä bongasimme puutarhan, jossa oli jopa maissisatoa! Että kyllä se tälläisenä kesänä on mahdollista, jos ajoitus on kohdallaan. Maissiahan en raaskinut taimina ostaa ja koko istutushommakin lykkääntyi niin pitkälle keväällä. Kaupan ruukkusalaatti jäi laatikkoon kasvamaan pitkää vartta ja kukkikin. Sillä on pituutta enemmän kuin maisseilla tänä vuonna ;)

Oikein hyvää syksyn jatkoa kaikille!