Flunssaa, väsymystä ja unia

Tarkoitus on tällä viikolla tehdä treffit hyvän ystävän kanssa ja lähteä toisen kanssa koiralenkille. Kaikenlaista muutakin on ollut suunnitteella, mutta tämä päivä on ainakin mennyt maatessa. Aamulla olin niin väsynyt ja kipeä (kurkkukipua, nuhaa, kolottelua, palelua ja lämpöä), että en jaksanut edes lähteä poitsua viemään päiväkotiin. Niinpä on poika pelannut tänään luvattoman paljon Wiitä ja tietokonepelejä.. Jospa huomenna edes saisin pojan vietyä. Onneksi mies pääsee aamuvuorosta ajoissa ja vei poitsun pyöräilemään.

/

Yöllä on tullut herättyä ja noustua juomaan ja tyhjennykselle tunnin -parin välein. Nyt lämpöillessä lähinnä palellen. Pari painajaistakin olen tässä nähnyt. Ensimmäisessä unessa vatsassani (tai kyljen lähellä oikealla) tykytteli (niinkuin joskus tosiaan tekee) ja näin siinä kuinka jokin oikein pomppi niin, että nahka vaan venyi. Toisessa unessa löysin aikamoisen patin jäljelläolevasta rinnasta ja manasin sitä, että pitihän tämä arvata, kun sitä ei ole edes viitsitty tutkia. Rinnassa siis oli iso ja selkeä patti - ei sellainen kuin tämä nyt hoidettava "turvotus". Kai ne pelot tunkevat uniin meillä kaikilla sairastuneilla..?

Hernemaissipaprika

Yleisön pyynnöstä ;) Herneistä ensimmäinen kukkii, maissikin vielä kasvaa tuossa pikku-istutuskipossaan ja paprika on vihdoin itänyt :)

/
Päivä on ollut kaunis ja lämmin - ja juhannus on täällä kotikulmilla varmasti ollut rauhallisempi kuin missään mökkirannassa :)

Lintsipäivä

Tänään meni koko päivä Lintsillä ja kivaa oli, kun ei tarvinnut hirveästi jonotella ja päiväkotikavereiden perhekkin tavattiin :)
/
Äiti vähän kuvaili ja poika otti ihan omasta aloitteestaan ihanan tatskan ;)
/
Mukavaa juhannuksen aikaa kaikille!

Iloa ja valoa!

Kun mieli tuossa jokin aika sitten alkoi vähän laahata maissa, on se nyt taas korkealla :)

Serkku ajeli nelisen tuntia piipahtaakseen tsemppauskäynnillä sunnuntaina ennen viime maanantain pelättyä CEFfiä. Sitten oli väsymystä, hajuherkkyyttä ja kuvottelua muutama päivä. Perjantaina vielä otin kahdet pahoinvointilääkkeet ja lähdimme mukaviin juhliin, joista jo kerroinkin. Viikonloppu oli ihana. Mies teki mannapuurot (suurta herkkuani) ja kahvit molempina aamuina - ja hienosti lähti päivä niillä eväillä käyntiin :) Sunnuntaina miehen sisko tuli meille kahden poikansa kanssa. Isompi jäi vielä illalla pelaamaan meidän poitsun kanssa Wiitä ja vielä myöhemmin poika pääsi miesten kanssa saunaan. Meille tuli siis vielä saunavieraskin illaksi. Tuo pelikaveri, kaksitoistavuotias serkkupoika, kutsui pojan seuraavana päivänä uimaan ja niinpä pidimme maanantaina pojan kanssa vapaapäivän. Pojat ja mies kävivät aamupäivästä uimassa, mies lähti iltavuoroon ja serkkupoika jäi vielä pitkästi iltaan asti. Ihanasti touhusivat 12v ja 6v yhdessä koko päivän :)


Tiistaina poitsu meni päiväkotiin ja onneksi meni, kun siellä oli peräti kahden pojan läksiäiset ja vieläpä toisella heistä oli syntymäpäivä. Ja keskiviikoksi saimme äidin ja 6v pojan kavereiksi, joten taas pidettiin vapaapäivä päiväkodista. Lisäksi saimme vielä miehen kaverin meille piipahtamaan ja illaksi naapurin pojan leikkimään. Mukavan vilkasta on ollut ja se väsymys on todellakin tämän CEFfin kanssa mennyt nopeammin ohi. Tai sitten se on ollut henkistä.. Mene ja tiedä.

Poika työsti taas illalla tätä rintasyöpäaihetta ja teki useammasta pikkulegosta "rintasyöpänauhan", jossa jokaisella värillä oli oma merkityksensä taudinkulussa ja poika kysyi, olenko jo siinä viimeisessä, sinisessä vaiheessa, jossa syöpä on jo hoidettu. Tulimme siihen tulokseen, että olen siinä toiseksi viimeisen legon alussa - kun on vielä parit tiputukset ja sädehoito edessä.

Näppyjäkin on taas tullut naamaan - ja vaikea nyt on syyttää kortisonia, kun sitä sain vain viime viikon maanantaina. En onneksi ole yhtä hurjan näköinen, eikä näpyt yhtä kipeitä - mutta liittyykö tämä nyt sitten kuitenkin näihin hormonaalisiin asioihin ja onko tämänkin kanssa vaan opittava elämään.. Mutta silti on mieli hyvä ja eilinen päivä oli ihanan aurinkoinen ja kauniina on alkanut tämäkin päivä ;) Ja on ollut tosi mukavaa, kun on käynyt kivoja vieraita :) Jo lapsen ilosta saa itsellekkin niin hyvän mielen.

Kuvassa on ensimmäinen mansikkasuojausyritys, jonka mies viritti, että poika saisi maistaa edes kesän ensimmäiset oman pihan ahomansikat. Vaan eipä riittänyt tämä ja pari ensimmäistä kypsää mansikkaa katosivat tästä häkkyrästä huolimatta. Yhden mansikan sai poitsu vihdoin tänä aamuna, kun suojaviritys oli riittävän massiivinen kanaverkkoineen ;)

Väsyttämällä...

..sain pojalta luvan laittaa myös tämän kuvan tänne, vaikka se ei kuulemma olekkaan hyvä. Ja sen voi kuulemma sitten poistaa, ellei lukijat tykkää ;)

Tässä siis koko perhe :)

Kaljupäät pussaa!

Nyt on kaljupäät ikuistettu. Jostain syystä poika ei halunnut osallistua tähän prokkikseen ;) Mies antoi kuvan käyttöön vapaat kädet (aika hurja!), mutta päätin laittaa tälläisen "vähän" käsitellyn version kuitenkin.

Ihana viikonloppu alkaa olla pikkuhiljaa ohi, mutta päätimme jatkaa sitä poitsun kanssa ainakin huomiseen vielä :)

Hyvää tai ainakin mahdollisimman hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Me Naiset ;)

Eilen olimme ihanissa perhejuhlissa ja kyllä teki hyvää nähdä mukavia ihmisiä, herkutella ja nauttia kauniista idyllistä lähes keskellä Helsinkiä :) Kuvat luodosta, jolla juhlat olivat, on otettu Mustikkamaalta, siis ihan Korkeasaaren kupeesta. Ja ylimmästä kuvasta on nipinnapin rajattu pois Kulosaaren Kasino.

/

Seisovasta pöydästä tulee hyvinkin naposteltua tarpeeksi, että pysyy kuvotus kurissa ;) Ja paikallaolleista noin reilusta kymmenen aikuisen ryhmästä löytyi jopa nuori kohtalotoveri (lähes "naapurista"), jonka hoidoista on nyt pari vuotta ja jolla on noin pari vuotta vanhempi poika kuin meillä :) Tänään kokeilen, tuliko sähköpostiosoite laitettua oikein muistiin. Suurkiitokset kyydistä kotiin, jos tätä jossakin vaiheessa luet :)

/

Monessa blogissa on viimeaikoina sivuttu aihetta "me naiset ja ulkonäkö" ja aihe tuntuu itsestäkin tällä hetkellä varsin ajankohtaiselta... Eilen nimittäin sain pari ulkonäkökohteliaisuutta (sekä ääneen lausutulla "sytostaattihoidetuksi-lisällä" että ääneen lausumattomalla - sekä omalta kullalta kerjätty että pyyteettömiä kohteliaisuuksia naisilta..), ja kummasti sellainen piristää tälläisen kulmakarvattoman sänkitukankin mieltä :) Vaikka sieluni silmin (taas) näen syöpäpotilaan kaikessa rujoudessaan kuulemassa näitä ulkonäkökohteliaisuuksia, ei se yhtään vähennä sitä iloa, jonka näistä sanoista itseensä imee. Ei, vaikka on päättänyt pärjätä tämän rujon olemuksensa kanssa niin kauan kun se on väistämätöntä. Ja toki minäkin toivon, että vuoden kakku riittäisi näiden näkyvimpien asioiden osalta ;)

/

Olen tässä myös pikkuhiljaa alkanut suunnitella, että jokaisesta tulevasta sairaspäivärahasta ja/tai työttömyyskorvauksesta hankin yhden uuden proteesivaatteen. Ja kunhan kasassa on muutamat rintaliivit, haluan proteesiyöpaidan! Varsinkin matkalle lähtiessä sellaisella olisi melko suuri mukavuusvaikutus. Vielä kun olisi useampi proteesi, mutta onneksi on kuitenkin edes tuo uimaproteesi toiseksi, sillä onhan se silikonikimpale pestävä ja kuivattava kuitenkin päivittäin.

/

Tälläisin miettein tänään.

//

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!

No nyt on...

..vatsalaukku vähän käännellyt ja väännellyt, mutta ei kuitenkaan ole tarvinnut pyttyä halailla - ainakaan vielä. Vähän on myös hajut ja maut temppuilleet. Vatsan toiminta on myös temppuillut, tai pitäisikö sanoa suoliston. Edelleen olen ottanut vain tuota Primperania sen 3x2kpl, makoillut ja nukkunut paljon. Pojan sain vietyä aamusta päiväkotiin, kun bussilla kuljin matkan mennen tullen. Ja siinä sitten onkin kaikki, mitä on tänään tullut tehtyä...

Myös termostaattini on ihan sekaisin, enkä tiedä johtuuko se tästä hoidosta vaiko siitä, että olen ottanut tuon vatsansuojan ihan ensimmäisenä aamulla, eikä tyroksiini ilmeisesti sitten enää imeydy sen jälkeen. Näin luin juuri tänään jostakin linkistä. Yöllä olen vuoroin jäässä ja vuoroin hikisenä peiton alla.. Eniten kyllä nimenomaan palelen. Voihan nämä tietysti myös liittyä niihin vaihdevuosioireisiinkin...

Että makoilua ja unta on ohjelmassa täällä tällä hetkellä aika visusti. Ja mustikkakeitto on korkattu ;)

Eka CEF

Tänään oli siis se pitkään pelätty ensimmäinen CEF-tiputus. Jännää oli, että kun se (vielä mielestäni) kauniin punainen aine oli tippumassa mennessäni vessaan, niin jo tuli saman näköistä ainetta poispäinkin.. Tiputus meni hyvin ja tavoilleni uskollisena myös söin hyvin ja palkitsin itseni kahvilassa isolla kupilla kahvia ja toscapullalla ;) Päiväunet meni kyllä pitkäksi ja kohta pitää mennäkin jo yöunille..

Sytomyssyni huomattiin ja hississä pois lähtiessäni kysyi eräs rouva, oliko myssyni sieltä osastolta ostettu. Kerroin, että osastolta ilmaiseksi saatu myssy oli ja rouva lähti takaisin katsomaan, josko löytäisi jotain yhtä kaunista :)

Sain myös tietää ajan sädehoidon suunnitteluun, joka on tiedossa 28.7. ja sydämen gammakuvaus on varattuna elokuun kolmanneksi. Muita kuvauksia ei toistaiseksi ole tiedossa, mutta lääkäriaika on 12.8. - kun on nämä suunnitellut sytot toivottavasti siis tiputeltu.

Toistaiseksi siis väsymys on ollut pahin oire, mutta nuo tiputuksen yhteydessä annetut pahoinvointilääkkeet ja kortisonihan vielä vaikuttanevat osaltaan ja kotiin tultuani otin kaksi Primperania ja nyt otan vielä kaksi. Jonkinlaista päänsärkyäkin oli, joka helpotti kun nukuin.

Maissia ja vähän muuta

Kaikki muut kuvien kasvit lienee helposti tunnistettavissa (maissikin kun on jo nimetty), mutta tätä viimeisen kuvan kasvia ei välttämättä vielä tunnista - vai tunnistaako..?

Nyt täällä on jo hiukan sadellut, joten ei niitä ziljoonia vaatekertoja ihan turhaan ole sinne päiväkodille tänään kannettu ;)

Paloittelu, poltto ja myrkytys

Otsikko on lainaus kirjasta "Mikä maa, mikä syöpä", jonka vihdoin lainasin kirjastosta. Serkku sitä suositteli jo kuukausia sitten, mutta alun ahmimisen jälkeen en ole syöpäkirjoja enkä edes niitä oppaita lukenut, pelkkiä dekkareita vaan. Kirjan kirjoittaja, Kristiina Helenius, on käynyt läpi sytostaattihoidot Hodgkinin lymfooman vuoksi Washingtonissa. Onneksi hänen työnantajansa oli Suomen suurlähetystö, eikä jokin paikallinen yritys. Aika outoja säästöajatuksia kun oli ihan Suomen suurlähetystönkin talousihmisillä...

Muttamutta tänään oli labra- ja lääkäripäivä ja tärkeinpänä uutisena Syöpikseltä kerrottakoon, että bongasin Sannan ja Leenan myssykeikalta siellä! Oli kiva nähdä puuhanaisia IRL :) Ja Sanna heti huomasi, ettei mulla ollut myssyä päässäni ja kerroinkin, että poitsu halusi ehdottomasti, että meillä on molemmilla taas "merirosvoliinat" päässämme kun vien hänet päiväkotiin ;) Kaikki muut veriarvot on ihan kunnossa, mutta maksa-arvot olivat jo viimeksi tiputukseen mennessä kohonneet ja ovat edelleen jonkun verran yli viitteen. Tämä ei vaikuta maanantain CEF-tiputukseen. Pyysin tutkimaan leikkausalueen ja lääkäri tutki myös kaulan, soliskuopat ja leikkaamattoman puolen. Ei kuulemma mitään ihmeellistä löytynyt. Sen tietenkin unohdin kysyä, kuvataanko mua vielä joskus mahdollisesti uudelleen..

Perheenlisäys

Laitetaanpa taas isoja kuvia, kun ei ole hirveästi asiaa ;)

Perheenlisäys koskee kuvan tikkusiilipariskuntaa, joka on poitsun mukaan "jo siinä iässä" ja niinpä emme päässeet kukkakaupasta pelkillä "open" läksiäiskukilla, vaan söpö pikkusiili oli saatava myös tälle suloiselle pariskunnalle. Vielä ei kai ole aika keskustella lapsensaannin vaikeuksista...

Kun eilen hain poikaa päiväkodista, oli pyörän kyydissä uusi suloinen tyttö ja ihastusta ilmassa :) Tähän asti olen yrittänyt selittää, että ei pidä vielä sitoutua liian vakavasti ja ettei viisivuotiaan lupaus naimisiinmenosta ole sitova.. Mutta entäs kuusivuotiaan..? Myönnettäköön, että äidin mielestä tuo aikaisempi ihastus on ehkä hiukan turhan tempperamenttinen - välillä rakastaen tulisesti ja välillä vihaten vähintään yhtä tulisesti... Ja meidän poikaraasu on ollut siinä sitten ihan hädissään kun tuo vihanpuuska on yllättänyt. Ehkä on vähän liian aikaista joutua moiseen pyöritykseen kuitenkin.

Maissi näkyy jo ilman suurennuslasia ja ruukkusalaatti puskee jo uutta lehteä. Kukista yksi ei näytä menestyvän ja pitää kokeilla uutta kylvöä. Nimittäin Kesäraunikin siemenistä vain yksi on itänyt ja sekin alku näyttää aivan näivettyneeltä jo. Paprikasta suoraan otetut, ilmeisesti liian tuoreet siemenet eivät näytä itävän ollenkaan. Kaikki muu on ainakin itänyt, mutta kasvu on hidasta ja ihme on, jos niistä joskus satoa saadaan. Mutta onhan niitä kiva seurata kuitenkin :)

Ja lopuksi kerron teille varsin mielenkiintoisesta piirroksesta, joka oli kuusivuotiaan mielestä hauska. Hmph! Ensin poika piirsi äidin naama nurin päin, sitten isän - pussailemassa "mimmiä"! Tähän poika sai idean, kun oli kuullut, että iskällä on töissä joku "mimmi" opetettavana...

Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

Me voitettiin!

Vaan ei lotossa. Mutta "äidin ja pojan koepuutarha" voitti vedon isukin kanssa ja tiedossa on monta kulhollista popcorneja. Veto koski sitä, että saadaanko maissinjyvät itämään ja saatiinhan me :) Näettehän tuon pienen vihertävän pisteen kuvassa ;)

Ne kakkukahvit pitää nyt siirtää, sori. Lotto ei nyt jostain syystä tuottanut minkäänlaista voittoa..

Naamari alkaa pikkuhiljaa kuivahtaa, siis myös pattien osalta. Ja tässä yleisön pyynnöstä pari miellyttävämpää kuvaa. Ymmärrän kyllä hyvin yleisöä..

Tässä herneiden tilanne ihan silmäniloksi.